”Mietityttää, miksi jotkut sallivat itselleen sen, minkä muiden osalta tuomitsevat. Jos henkilö suree haastattelussa viestien ilkeyttä ja ”skeidaa”, eikö ilkeyttä pitäisi itsekin välttää? Ja jos sanoo yrittäneensä keskustella, niin miksiköhön se keskustelu ”ei ole oikein lähtenyt”?”
Näin kirjoitti Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin Twitterissä, liittäen twiittiinsä mukaan kuvakaappauksina Juho Pylvänäisen kommentin vihapuhetta käsittelevästä Helsingin Sanomien lehtiartikkelista ja kollaasin saman henkilön suorasanaisista reaktioista Twitterissä. Päätoimittaja Appelsinin, tai jonkun muun tahon, keräämät kuvakaappaukset oli poimittu keskusteluista, joissa mm. loukattiin graavisti Pylvänäisen, tai hänen ystäviensä, mielenterveyttä. Huonon lehtimiestavan mukaisesti Ulla Appelsin ei tietenkään maininnut twiitissään kuvakaappaustensa kontekstia, vaan jätti sen muiden somekäyttäjien tehtäväksi.
Ulla Appelsin tekee tietenkin sen mitä Ulla Appelsin osaa, eli nostaa esiin ilmiön ja sovittaa sen osapuolet Ulla Appelsinin arvottamiin muotteihin: Niissä muoteissa on pyöreät kulmat mm. valtaa väärinkäyttäville elokuvaohjaajille, vihapuhujille, natseille ja hallitukselle, kun taas keski-aikaista kidutusvälinettä muistuttaviin muotteihin tungetaan rasisminvastustajat, feministit, hallituskritiikki ja kaikki jotka eivät suostu olemaan hiljaa järjestelmän tehtailemista ihmisoikeusloukkauksista. Tietenkin Appelsin muistaa aina lauseella tai kahdella ojentaa rasistista sovinistisetää, mutta käyttää sen jälkeen kappaleittain tilaa loukatun osapuolen nujertamiseen.
Ulla Appelsinin maailmassa on tärkeintä olla hiljaa kiitollinen. Hänen kirjoituksissaan korostuu toistuvasti teema, jossa Suomi on niin hyvä paikka elää, ettei kenelläkään pitäisi olla syytä valittaa mistään. Ulla Appelsin on tyypillinen eliitin edustaja, joka nähtyään kaiken hyvän oman itsensä ympärillä, kuvittelee kaikkien muidenkin elävän samalla lailla. Ikävä puoli Appelsinin harhassa on se, että hän on suuren median ylintä journalistista valtaa käyttävä päätoimittaja, jolla olisi oikeasti mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Vallan vahtikoiralla olisi voimaa paimentaa poliitikkoja kohti tasa-arvoisempaa maailmaa, vähemmistöille räksyttämisen sijaan.
Ulla Appelsinin toistuva maaneeri on rinnastaa asioita, jotka eivät arkijärjellä ajateltuna ole rinnasteisia keskenään: Äärimmäisen pahiksen vastakohta on äärimmäinen hyvyys, joka on Ulla Appelsinin mielestä lähes yhtä vahingollista kuin ensin mainittu. Jumala ja Saatana, perseenpuristelija ja perse, minihame ja raiskaaja, eiralainen rotuhygieenikko sekä ihmisoikeuksien puolustaja; kaikki samaa sarjaa. Ulla Appelsinilla on tapana tarttua ihmiseen, rakentaa tästä mieleisensä ja paheksua sen jälkeen syvästi aikaansaannostaan.
Appelsin ei ole sattumalta konservatiivien ja äärioikeiston suosiossa. Samaan aikaan, kun monet toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit käyvät loputtomalta tuntuvaa taisteluaan trolliarmeijoiden, uhkailijoiden ja huorittelijoiden kanssa, Ulla Appelsin nukkuu todennäköisesti yönsä hyvin. Ja kun on varmistanut selustansa sen huonommin käyttäytyvän kansanosan suhteen, on helppo esiintyä sosiaalisessa mediassa harmonisena tapakouluttajana.
Alussa mainittu Ulla Appelsinin twiitti herätti tietenkin somessa vastalauseiden myrskyn. Vapaa toimittaja Dmitri Gurbanov teki hyvää journalismia kaivaessaan esiin Appelsinin linkkaamien kuvakaappausten kontekstin. Myös useat toimittajat paheksuivat Appelsinin tapaa nostaa valta-asemastaan huolimatta yksityishenkilö tikunnokkaan. Silti, yksikään media ei rohjennut tarttua vaikutusvaltaisen päätoimittajan tapaan maalittaa ihmisiä journalistisen etiikan vastaisesti. Ja maalituksesta oli selvästi kyse: Päivityksensä jälkeen Ulla Appelsinia kannustivat twitterissä samat persut ja persumieliset, jotka ovat hyökänneet Jussi Halla-ahon usuttamana mm. toimittaja Rebekka Härkösen kimppuun.
”Näen asian näin: ei voi olla kaksia standardeja siihen, millaista on asiallinen keskustelu. Kaikille pitää olla samat säännöt puolueesta, taustasta, sukupuolesta jne riippumatta. Todella iso askel olisi se, jos ymmärrettäisiin, että jopa asiattomuuksiin voi vastata asiallisesti.”, jatkoi Ulla Appelsin, ymmärtämättä edelleenkään toimintansa häiritsevää luonnetta. Hänen näkemyksensä mukaan kohtelias käytös, kuukaudesta toiseen jatkuvan vihatulvan paineessa, on ainoa hyväksyttävä tapa osallistua mm. omasta mielenterveydestään tuntemattomien ihmisten kanssa käytävään keskusteluun. Appelsin hämärtää myös tarkoituksellisesti omaa valta-asemaansa suuren median päätoimittajana asettamalla kaikki ja kaiken näennäisesti samalle viivalle.
Appelsin haluaa kaikille samat säännöt, samalla kun hallitsee Suomen suurimman uutispalvelun sisällöntuotantoa, muttei sitten juurikaan osallistu edes aloittamaansa keskusteluun. Julkaistuaan kuvakollaasin Juho Pylvänäisestä, hän ei ole vastannut sanallakaan Juho Pylvänäisen kommentteihin. Saati pahoitellut käytöstään. Ulla Appelsin haluaa samat säännöt, kaikille muille paitsi Ulla Appelsinille.
Ja sattumaa tai ei, tänään julkaistiin suomalaisten medioiden päätoimittajien yhteinen kannanotto julkisissa ammateissa toimivien ihmisten suojaamisesta verkkovihalta ja vainolta. Kannanoton on allekirjoittanut 71 päätoimittajaa Suomen suurimmista medioista. Ilta-Sanomien osalta kannaoton on allekirjoittanut vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja. Pitäisikö teidän nyt, Tapio ja Ulla, istahtaa alas ja päivittää medianne sisäinen tilanne verkkovihan ja maalittamisen suhteen? Että olisi sitten kaikilla samat säännöt ja silleen.