Viime päivinä on keskusteltu empatiasta. Ensin kansanedustaja Susanna Koski hirnahti työttömän rajoitteille A-studiossa ja sai niskaansa syytöksiä empatian puutteesta. Sitten Sanna Ukkola kertoi empatian olevan vaarallista ja lopulta Ilta-Sanomat viimeisteli tarinan kaivamalla jostain esiin kokoomuslaisen varavaltuutetun määrittelemään empatian kokonaan uudelleen. Parissa päivässä kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan on tullut kirosana ja kehityksen jarru. Menkää perkele töihin siitä, jos silmät vielä liikkuvat!

Empatia ja tunteet ovat punaisia vaatteita varsinkin setämiehille. Internetin historiassa ei ole käyty vielä yhtään keskustelua, johon ei olisi jossain vaiheessa liittynyt setämies narahtamaan faktojaan. Jos jossain keskustellaan masennuksesta, setämies kertoo varmasti kuinka sairaus on luettavissa masentuneen omaksi häpeäksi. Talouspolitiikassa setämies kannattaa aina leikkauksia, koska jos se sattuu johonkin, sen on pakko olla vastuullista. Maahanmuutosta keskusteltaessa setämiehellä on aina heittää linkki forrddklkdljxycccnl -yliopiston tutkimukseen, joka todistaa, että Malmössä palaa autoja.

Setämiehellä on kanta kaikkeen. Hänen mielipiteensä ulottuvat tuntemattomien ihmisten makuuhuonejärjestelyistä Marjamäen peluutukseen ja Li Anderssonin hiustyyliin. Mitä lähemmäksi mennään naisen sukupuolielimiä, sitä voimakkaampi on myös setämiehen faktapohjainen mielipide. Setämiehelle nainen on nainen, koska tämä on nainen jolla on tissit ja se kaikkein pyhin. Jos naisen jalkovälistä löytyykin munat tai kahlitsematon kohtu, setämiehen päähän tulee järjestelmävika, joka saattaa aiheuttaa kaikkein pahimman; hallitsemattoman tunnereaktion, joka aiheuttaa hallitsemattoman tunnereaktion ja horisontin vääntymisen. Yhtäkkiä setämies on Inception -leffassa ja se perkeleen hyrrä on tietysti juuri niiden toisten setäfarkkujen taskussa.

Setämieheyteen liittyy olennaisesti sairaudentunnottomuus. Ei setämies tiedä olevansa setämies, vaan hän ajattelee olevansa järkevä ja vastuullinen aikuinen. Jos setämies pilaa jonkun ilon, hän ottaa sen merkkinä omasta oikeamielisyydestään, sillä ilo on tunne, jonka varaan ei voi setämiehen mielestä rakentaa taloa tai kansantaloutta. Hyvinvointi, tasa-arvo ja kohtuullisuus lukeutuvat samaan kategoriaan; ne ovat sosialismia, joka kuitenkin on setämiehen mielestä loputonta harmautta. Puurtaminen, ahdasmielisyys ja pirtin seinässä lepattava päre ovat setämiehelle tie, totuus ja elämä.

Kohta setämies koputtaa minua olkapäähän, että taas täällä rakennetaan olkiukkoja. Jos joku määrittelee setämiehen, sen on pakko olla olkiukko, sillä setämiehen mielestä kukaan muu kuin oljesta tehty mies ei voi olla yhtä kuiva, kuin hänestä tehty määritelmä. Setämies ei kuitenkaan näe omaa tapaansa karsinoida muita mihin milloinkin: Kuvittele mielessäsi sekava ihminen, joka riehuu tiistai-aamuna päiväkodin kulmalla kirves kädessään ja huutaa ilmaan, että älkää saatana huitoko niillä leimakirveillä. Sellainen on setämies, joka samaan aikaan näkee itsensä harrastamassa filateliaa tai valitsemassa järkeviä kaakeleita uuden kylpyhuoneen seinään.

Mainitsin alussa Susanna Kosken ja Sanna Ukkolan. Setämieheys ei ole riippuvainen iästä tai sukupuolesta, vaikkakin keski-ikäisellä miehellä sairastumisalttius on muuta väestöä suurempi. Setämieheyteen liittyy olennaisesti harhakuva järjestä, tunteiden hallinnasta ja kirkkaasta ajattelusta, eikä siltä ole turvassa kukaan. Setämieheydestä on tullut varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa pilkallinen muotisana, jonka diagnostinen arvo on kuitenkin korvaamaton: Jos nuori nainen lausuu setämiehen lähelläsi, tai sosiaalisessa mediassa, ja tunnet värähdyksen rinnassasi, olet saattanut saada tartunnan, eikä enää ole hetkeäkään hukattavana. Silloin ainoa humaani vaihtoehto on ajaa pintakaasulla Byggmaxiin, ostaa järkevänhintainen vaarna ja lyödä se yhdellä, jämerällä otteella tuhoutuvan sydämesi läpi.