-Nyt tehdään niin, että Suski käyt taas istumaan siihen tuoliin. Noin. Ja sitten voisit kallistaa vähän päätäsi. Siitä tulee sellainen tunne kuin kuuntelisit toista ihmistä. Hienoa. Ja sitten Ansku, istut vaan vielä siinä vastapäätä. Ai kun hienoa! Voisit Ansku oikeastaan nojautua vähän taakse, koska olet tässä se työtön. Hyvä. Onko teillä nyt jotain sanottavaa toisillenne? Aloitatko vaikka sinä Ansku?
-No mitä tässä, tiedätte kyllä, eihän tämä sairaan työttömän elämä herkkua ole.
-Hyvä Ansku! Entä sinä Suski, mitä sinä haluaisit sanoa Anskulle?
-Minun on vaikea ymmärtää tästä yhtään mitään, sillä olemme niin eri tasoilla elämässä. Olen nuori, terve, kaunis ja lahjakas kansanedustaja, kuinka minä voisin asettua sairaan, työttömän ja köyhän ihmisen asemaan?
-Mutta siksihän me olemme tässä, että voisimme kaikki lähentyä toisiamme. Kuplista on helppo huudella, mutta todelliseen ymmärrykseen voimme päästä vain dialogin kautta. Näettekö mitään mikä voisi yhdistää teitä kahta? Sano vaikka sinä Ansku ensin.
-Ollaanhan me tietysti ihmisiä kaikki. Vaikka joillakin on tietysti enemmän näitä rajoitteita, kuten vaikka sairauksia.
-Haaahhahhhaaaa! Meillä on kuule kaikilla omat rajoitteemme.
-Voi että nyt taas! Poikki hei! Mitä sä Suski teet? Tää on jo viides otto ja sä et vaan voi olla nauramatta tolle työttömälle!? Etkö sä ymmärrä, että teidän pitää ymmärtää toisianne?! Tän ohjelman tarkoitus on LÄ-HEN-TÄÄ ääripäitä. Ei me voida ajaa ulos tuollaista!
-No okei, tehdäänkö niin, että kokeillaan vielä kerran? Yritän nyt keskittyä parhaani mukaan.
-Hyvä on. Sopiiko tämä sinulle Ansku?
-Kokeillaan nyt vielä kerran. Vaikka kyllä tässä jo jalat puutuu istuessa.
-Minulla alkaa kyselytunti ihan just, meidän täytyy laittaa hösseliksi.
-Okei, pärjäätkö Ansku vielä vähän aikaa? Suskilla on kiire töihin.
-No, antaa mennä sitten…
-Hyvä, eli jatketaan suoraan siitä kysymyksestä, että mikä teitä kahta voisi yhdistää. Aloita sinä taas Ansku.
-Ai mikä meitä yhdistää? No ollaanhan me ihmisiä. Ja suomalaisia naisia…
-HAAAHHHHAHHHAHAHAHAHAHAAAAA! AAAAAHHHAAAHHHAAAAAAAAAAA…
-Ei voi olla totta! SUSKI! Sun pitää nyt koota ittes!
-HAAAAAAAAAHHHHHHAAAHHHAAAAAAAAAA…..
-Suski sä et voi pyöriä siellä lattialla tolleen!
-AAAAAAAAHHHHHAAAAAHHHAHAHAHHAHAHAAAAAAAA…
-Minun on nyt pakko vähän jaloitella.
-AAAAAHHHAHAHAHAHHAHAAAA… JALAAAAT PUUTUUUUHHHAAAAHHHAAAAA…..
-Olkaa nyt saatana hiljaa kumpikin! Mitä me tehdään? Tää meni ihan päin helvettiä. MUN PITI SAADA TÄSTÄ SE PERKELEEN LUMILINKO SIELLÄ MAIKKARIN GAALASSA!
-…huhhuh, kun tekee hyvää päästä seisomaan…
-AAAAHHHHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAA….
-Mun pää hajoo! Korjataan nää kamat pois. Kai tästä saa leikkaamalla jotain kasaan.
-HAAAAAAAAAHHHHAHHHAAAAAAAAAAAAAAA……..
-Saattekste sen kaapelin sieltä Suskin alta? Mä voin vähän nostaa sen jalkoja
-HIIIIIIIHHHHHHAAAAAAAHHHAHAHAAAAAAAAA…
-Hei Ansku, sori nyt kun tää meni tälleen! Mut onneks sulla ei ollut mitään muutakaan tälle päivälle.
-AAAAHHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAA…
-No niin, meidän pitää nyt mennä. Koittakaa pärjätä!
-Joo, minäkin lähden tästä etsimään kyytiä kotiin.
-HAAAAAAAAHHHHHAAAAAAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAHAHAHAHAA…