Aina kun kysytään itseen eniten vaikuttanutta suomalaista kirjailijaa vastaan hänen olevan Eeva Kilpi. Hän teki minusta eläintensuojelijan. Olen toki aina pitänyt eläimistä, mutta 1980-luvulla lukemani Eeva Kilven kirjat avasivat silmäni näkemään paremmin eläinten julman hyväksikäytön ja kohtelun. Liityin Animaliaan ja olen yrittänyt tehdä muitakin eläinystävällisiä tekoja alkaen omasta ruokavaliosta ja muusta kuluttamisesta. Enemmänkin on varaa tehdä.
Kun olen kirjoittanut kolumneja suhtautumisesta eläimiin, on niistä tullut paljon hyvää palautetta, mutta myös joitakin paheksuvia mielipiteitä. Niiden mukaan on tärkeämpiäkin asioita kuin pohtia tarhakettujen kärsimystä; Suomessakin löytyy paljon erilaisissa vaikeuksissa eläviä ihmisiä.
Tämä pitää paikkansa eikä minua ehkä voi syyttää yrittämisen puutteesta vaikuttaa ihmisten ahdinkoihin.
Mistä syntyy tällainen kummallinen vastakkainasettelu ihmisten ja muiden elollisten, tuntevien olentojen välille? Eläinten oikeuksien puolustaminen ei ole millään tavalla pois ihmisoikeuksien puolustamisesta. Omien havaintojeni mukaan päinvastoin on tyypillistä, että samat ihmiset ne usein löytyvät kaikilta barrikadeilta missä inhimillisyyttä halutaan lisätä. Turha vastakkainasettelu on toki löydettävissä muistakin yhteyksistä. Jos puhuu lasten ongelmista, voidaan syyttää vanhusten unohtamisesta. Tai jos puhuu vanhusten puolesta on unohtanut lapset. Ja maahanmuuttajien oikeuksista puhuminen on monien mielessä kantasuomalaisten oikeuksien väheksymistä. Toisin sanoen olla jonkun asian puolella on jotakin toista asiaa vastaan. Someviestintä on täynnä tätä hedelmätöntä jankuttamista ja usein poistunkin aika nopeasti facebookin yhteiskunnallisista keskusteluista.
Eduskunnan käsittelyssä on piakkoin eläinlain uudistus. Nykyinen laki on kaksikymmentä vuotta vanha ja eläinsuojelujärjestöt pelkäävät, että uudesta laista voi tulla muutamien parannusten ohella toisaalta joidenkin eläinten oikeuksia heikentäväkin. Järjestöt ovat käynnistäneet eläinlakivetoomuksen, jonka on allekirjoittanut jo yli 75 000 ihmistä. Lisää allekirjoituksia kerätään. Vetoomuksen voi allekirjoittaa vaikkapa tästä.
Koskettavimmin eläinten puolesta puhuu Eeva Kilpi. Siksipä alla hänen runonsa kokoelmasta Animalia, vuodelta 1987.
” Eläinkokeet ovat välttämättömiä, te sanotte,
mutta minä sanon teille:
Tulokset osoittavat ainoastaan miten koe-eläin reagoi
rikkaruohomyrkkyjen, kosmetiikan, lääkkeiden
yliannostukseen
ollessaan suljettuna häkkiin,
vailla liikuntaa, vapautta
ja muutenkin luonnottomissa olosuhteissa.
Mitä se todistaa?
Mitä hyötyä tuloksesta on?
Vastaan teille: Vain se että voitte sanoa ”tutkimus”.
Tutkimus sitä ja tutkimus tätä.
Tutkimus on osoittanut.
Ja ”me tutkijat”.
Aiemmin he väittivät etteivät eläimet kärsi,
nykyisin he sanovat että eläimet stressaantuvat.
Ei kieltä niin saa käyttää,
tosiasioiden kieltämiseen.
Eläimet pelkäävät ja hätääntyvät,
joutuvat kauhun valtaan,
eläimet tuntevat tuskaa.
Niihin koskee. Ne voivat pahoin.
Kaiken aikaa ne odottavat että kipu lakkaisi,
että tulisi joku joka vapauttaa,
päästäisi irti ja ulos,
laskisi raittiiseen ilmaan,
omaan koloon, pellolle, pihaan, metsään.
Vaan ei tule. Tulee muita.
Koko ajan ja kaiken voimansa
ne käyttävät ulospääsytien etsimiseen.
Pois, pois, pois, sanoo hiiren jokainen ele.
Koirat masentuvat. Ne häpeävät ihmisen puolesta.
Tai niistä tulee vihaisia, ne raivoavat,
ja niiden luonnetta syytetään.
Kissat. Epätoivoa täynnä.
Kanit
joiden silmät uhrataan naiskauneuden tähden.
Ajatteletko sitä nainen?
Havahdu ihminen.
Kieltäydy tehtävästäsi kiduttaja.
On tullut se aika”.