Associazione Sportiva Livorno Calcio on vuonna 1915 perustettu jalkapalloseura Livornon kaupungista Italiasta. Kuva: http://www.livornocalcio.it/
Tämänkertaisessa blogikirjoituksessa luon katseeni Italian ja Toscanan länsirannikolle ja sen rannikkokaupunkiin Livornoon. Livorno on 160 000 asukkaan satamakaupunki, joka toimii Toscanan alueen porttina merelle. Kaupungin juuret juontuvat aina roomalaisaikoihin asti, jolloin paikalla sijaitsi Liborno-niminen luonnonsatama. Kaupungin merkitys kasvoi keski-ajalle ja uudelle ajalle tultaessa kulloisenkin vallanpitäjän arvostaessa tärkeiden meriyhteyksien merkitystä. Italian 1900-luvun historiassa Livornolla on merkittävä rooli, sillä kaupunki toimi kotipaikkana vuonna 1921 perustetulle Italian kommunistiselle puolueelle.
Vuonna 1915 perustettu jalkapalloseura Associazione Sportiva Livorno Calcio on kaupungin tärkeimpiä urheiluseuroja. Seura täytti pyöreät 100 vuotta kuluneena vuonna. Livornon edustusjoukkue pelaa tällä hetkellä Italian toiseksi ylimmällä sarjatasolla Serie B:ssä. Sen parhaimmat saavutukset Italian seurajoukkuetasolla palautuvat kausille 1920 ja 1942/1943, jolloin Livorno sijoittui Italian korkeimman seurajoukkuejalkapallosarjan toiselle sijalle. Livorno on myös yksi niistä seuroista, jotka olivat perustamassa alkuperäistä Italian Serie A:ta.
Monien vaihtelevien vuosien jälkeen Livorno teki paluun 55 vuoden tauon jälkeen Italian ylimmälle sarjatasolle kaudelle 2004-2005. Ylimmällä sarjatasolla Livorno pelasi yhtämittaisesti 4 kautta saavuttaen parhaimpana kautena Eurooppa-liigan edeltäjän UEFA-cupin jatkopelien ensimmäisen kierroksen. Sittemmin seuran menestys on ollut vaihtelevaa ja se on muutamia lyhyitä Serie A -vierailuja lukuunottamatta viettänyt pääsääntöisesti kautensa saapasmaan toiseksi ylimmällä sarjatasolla.
Livornolaisten maine kulttiseurana ei ole synytynyt menestykseen pohjautuvasta glooriasta. Sillä on saapasmaassa hiukan samanlainen maine, kuin globaalisti legendaarisella hampurilaisella jalkapalloseuralla St. Paulilla. Livorno on seurana paljon velkaa sen ultravasemmistolaisille kannattajille, jotka pitävät yllä kommunistikaupungin aatteita ja perintöä jalkapallokatsomossa. Seuran kutsumanimi Amaranti, eli tummanpunaiset, kuvaa Livornon pelipaidan värin lisäksi sen kannattajien vannoutunutta aatemaailmaa. Seuran kotistadion Armando Picchi verhoutuu pelipäivinä punaiseen ja fanien lauluissa soivat vasemmistolaiset sävelet. Stadion on saanut nimensä samannimisen livornolaissyntyisen pelaajan mukaan, joka sittemmin 1960-luvulla johdatti kapteenina italialaisen suurseuran Internazionalen kahteen perättäiseen seurajoukkueiden Euroopan mestaruuteen. Pelitaktiikkana 60-luvun Interillä toimi luonnollisesti Catenaccio, josta tämäkin blogi on juontanut nimensä. Catenaccion saloihin tutustumme tässä blogissa tuonnempana.
Palataan hetkeksi vielä kannattajiin, sillä Livornon vannoutuneimmat ultrat vaalivat myös vasemmistolaisia kansainvälisiä kontakteja. He ovat perustaneet yhteistyöelimen muiden eurooppalaisten maiden vasemmistokannattajaryhmien välille. Näin mm. Olympique de Marseillen, AEK Ateenan ja livornolaisten fanaattisimpien kannatusryhmien yhteistyö perustuu poliittisiin taustoihin ja vasemmistolaiseen ideologiaan.
Nykyisen Livornon joukkueen pelaajat koostuvat suurelta osin nuorista lainapelaajista, jotka tulevat rikkaammista italialaista suurseuroista sekä tuntemattomammista sarjajyristä. Varsinaisia nimimiehiä ei joukkueesta löydy. Joukkueessa on kuitenkin aikaisempina vuosina pelannut keskeisiäkin italialaisia jalkapallotähtiä. Vuonna 2006 Italialle maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa yhtenä maalivahdeista toimi sittemin myös Ac Milanissa pelannut Livornon Marco Amelia. Seuran juniorikoulun ehkä kuuluisin pelaaja on Juventuksen kovaluinen keskuspuolustaja Giorgio Chiellini, joka koki kovia viime mm-kisoissa Uruguayn syömähampaan Luiz Suárezin puraisemana.
Livornon fanien silmissä eniten kunnioitusta seuran pelaajista Picchin lisäksi ovat saanet kaksi nimeä. He ovat Igor Protti ja Cristiano Lucarelli. Kummatkin ovat kantaneet hyökkäysvastuuta ja kapteenin nauhaa seurassa. Prottin kunnialle voidaan lukea seuran uusi nousu kohti ylintä sarjaporrasta 2000-luvun alussa. Hän omaa mielenkiintoisen ennätyksen sillä hän on toinen niistä pelaajista, jotka ovat onnistuneet voittamaan Italian liigan maalikuninkuuden kaikilla sen kolmella ylimmällä sarjatasolla.
Prottia kapteenina seurannut Lucarelli on joukkueen fanien silmissä seuran historian ehkä kirkkain tähti. Hän johti Livornoa 2000-luvulla sen pelatessa Italian ylimmällä sarjatasolla ja UEFA-cupissa. Hyvien otteiden lisäksi kentällä, pelaaja nousi fanien suosioon osoittamalla vankkaa poliittista vakaumusta ja seurahenkeä. Lucarelli on avoimesti vakauksellinen kommunisti ja hän pelasi seurassa numerolla 99 kunnianosoituksena Livornon vuonna 1999 perustetulle ultraryhmälle Brigate Autonome Livornesi. Lucarellin huhutaan eräänkin kerran maksaneen bussikyydit vieraspaikkakunnalla vaikeuksiin joutuneelle faniryhmälle, jotta nämä olisivat voineet palata takaisin satamakaupunkiin.
Seuran ehkä traagisimman hahmon pelipaitaa kantaa vuonna 2012 kentälle menehtynyt keskikenttäpelaaja Piermario Morosini. Tämän sydänkohtaukseen kesken pelin kuolleen henkilön koko perhetausta oli traaginen. Hänen äitinsä, isänsä ja vammainen veljensä kuolivat pojan ollessa teini-iässä. Näin Morosini jäi yksin huolehtimaan toisesta vammaisesta siskostaan. Morosinin kunniaksi Livornon historian ainoa jäädytetty pelinumero kantaa hänen numeroaan 25.
Mikäli seuran kotiottelut kiinnostavat Kansan Uutisten lukijakuntaa, pääsee Livornoon helpoiten lentämällä ensin Pisan kansainväliselle lentokentälle ja liikkumalla junalla tai bussilla Pisasta Livornoon. Juna- ja bussiyhteydet Firenzen suuntaan toimivat myös mainiosti. Lisää tietoa Livornosta ja sen jalkapalloseurasta löydät: www.livornonow.com & www.livornocalcio.it/
Seuran 100-vuotispaitaan on kirjailtu lauseita fanien kannatuslaulusta: Uniformumme kaunis väri ei horju koskaan, vaikka ylpeästi menet muiden luo ilman tahraa, ilman varjoa taikka väriä. Kuva: Riku Ahola