Tämä hallituskausi alkoi suurilla mielenosoituksilla kesällä 2015, kun Vain kaksi kättä -mielenilmaukset ja adressi keräsivät yhteen lyhyessä ajassa suuren määrän ihmisiä vastustamaan päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamista ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden romuttamista.
Tänään on vuorossa taas yksi hallituksen politiikkaa vastustava mielenilmaus, kun Senaatintorilla vastustetaan hallituksen työttömien kyykytyslakia, eli työttömyysturvaa leikkaavaa niin kutsuttua aktiivimallia. Varhaiskasvatusoikeuden leikkaaminen työttömien lapsilta sekä niin kutsuttu aktiivimalli kertovat samaa tarinaa siitä, mitä mieltä hallitus on työttömistä. Työttömien arjen tilanteita ei tunneta, heihin ei luoteta, joten työttömiä on rangaistava.
Niin kutsutun aktiivimallin soveltaminen on herättänyt monenlaisia kysymyksiä ja hämmennystä. Hämmennystä aiheuttaa myös se, miten se vaikuttaa varhaiskasvatukseen. Jos työttömän lapsi ei ole jo valmiiksi varhaiskasvatuksen piirissä, kuinka nopeasti lastenhoito järjestyy, kun vanhempi lähtee todistelemaan aktiivisuuttaan? Ja lisääntyykö työttömien alueellinen eriarvoisuus tässäkin, jos kunnilla on erilaisia mahdollisuuksia ja käytäntöjä järjestää lasten päivähoitoa nopealla aikataululla?
Vaikka hallituksen varhaiskasvatuspolitiikka on masentavan poukkoilevaa, pitkäjänteistä kehittämistä tapahtuu muualla. Tämä leikkausten halvaannuttama aika tarvitsee nyt visioita. Varhaiskasvatuksen asema osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää saa koko ajan vahvistusta, kun yhä uudet tutkimukset osoittavat sen vaikuttavan myönteisesti lasten kehitykseen ja myöhempiin oppimistuloksiin. Oppivelvollisuusiän kehittämisessä on tähän asti puhuttu eniten sen nostamisesta loppupäästä. Tutkimusnäytöt varhaiskasvatuksen merkityksestä saavat kuitenkin kysymään, pitäisikö oppivelvollisuutta joustavoittaa sekä madaltaa entisestään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen raja-aitoja.
Yksi tärkeimmistä asioista varhaiskasvatuksen laadun takaamisessa on pedagogisesti koulutettu ja motivoitunut henkilökunta. Motivaatiota alalla laskee naisvaltaisen alan krooninen ongelma, eli pienet palkat. Kuinka usein miesvaltaisella alalla noin 40 henkilön pomolla on 2800 euron kuukausipalkka? Näin on julkisen puolen päiväkodin johtajalla, jonka haastattelun luin Opettaja-lehdestä. Alalla uranvaihtohaaveet ovatkin melko yleisiä. On myös vaikea ymmärtää, miten työvoimapulasta kärsivällä alalla palkoilla ei kilpailla. Ehkä tämänkin selitys on alan naisvaltaisuus.
Terveisiä vaan sinne neuvottelupöytiin! Oikeudenmukainen palkkaus on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.
Varhaiskasvatuksen kentän yksi isoimpia tulevaisuuden kysymyksiä on yksityistäminen. Aikaisemmin yksityiset päiväkodit olivat lähinnä pieniä, voittoa tavoittelemattomia esimerkiksi jotain vaihtoehtoista pedagogiikkaa tarjoavia paikkoja. Nyt yksityiselle puolelle on voimakkaasti rantautunut aivan toisenlaisia toimijoita, kun suuret kotimaiset ja ulkomaiset suuria voittoja tavoittelevat ketjut valtaavat vauhdilla alaa. Vahvasti verovaroin tuetulla päiväkotibisneksellä on tehty jo Suomessa miljonäärejä ja lisää on varmasti tulossa. Saa nähdä, miten päivähoidon kenttää rikastuttaville, pienille yksityisille toimijoille käy päivähoidon myllerryksessä.
Selvää on, että kasvava päiväkotibisnes kuitenkin uhkaa niin lasten kuin henkilökunnan tasa-arvoa. Yksityisellä puolella henkilökunnan palkat ovat vielä pienemmät ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia ei välttämättä oteta hoitoon ollenkaan. Kun henkilöstömenoista karsitaan lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja saattavat huomata olevansa lisäksi myös keittäjiä ja siivoojia. Vain kaksi kättä -vetoomuksen viesti pysyy ajankohtaisena aina vaan.
Riikka Korpinurmi
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän työntekijä ja pitkäaikainen Vasemmistonaisten Valtikan jäsen.
