Ruoanlaitto on suosittu harrastus nuorten koulutettujen kaupunkilaisten keskuudessa ja jokseenkin välttämätön osa elämää myös Helsingin kantakaupungin ulkopuolella. Voidaan jopa olettaa, että suurin osa maamme aikuisväestöstä on joskus osallistunut ruoanvalmistukseen. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kokkaaminen on jo muodikkaimmissa kaupunginosissa uhkaamassa vakavasti aiemman ruokatrendin – syömisen – ykkössijaa.
Kaasuputki muuttuu tänään hetkeksi kokkausblogiksi. Valmistamme huomisen itsenäisyyspäivän lounaaksi helpon ja nopean sitruunaisen graavilohipastan. Suosittu ruokalaji on hyvää vauhtia kohoamassa vuoden 2015 blogipastaksi.
Aluksi käydään läpi raaka-aineet, joita tarvitaan. Pastassa käytetään graavi- tai kylmäsavulohta, joten ennen kuin mitään muuta tehdään, on muutettava asumaan kaupunginosaan, jossa on palvelutiskillä varustettu kauppa. Esimerkiksi Kontulaan.
Kalaa tarvitaan yli 200 grammaa. Jos lohi on tarjouksessa, kannattaa tähdätä neljänneskiloon. Lisäksi kaupasta on ostettava sitruuna, sipuli, valkosipuli, tuoretilliä, kermaa tai ruokakermaa, pastaa (tässä tapauksessa gnoccheja) ja tietenkin parmesaania.
Tässä alla vielä lista ainemäärineen:
- reilut 200 grammaa graavi- tai kylmäsavulohta
- ½ sitruunaa
- 1 sipuli
- 1–3 valkosipulinkynttä
- puoli puskaa tuoretta tilliä
- mustapippuria
- 2 dl kermaa
- kuusi desiä/kourallista pastaa
- parmesaania
Työvaiheet:
- Lohi luultavasti myydään ruodottomina filesiivuina, joten tehtäväksemme jää vain suikaloida tai paloitella lohet. Tekniikka on vapaa, kunhan sormia ei siivuteta sekaan. Kalanpalat lapioidaan järkevän kokoiseen kulhoon ja sekaan puristetaan puolikkaan sitruunan mehu. Todelliset sissit truuttaavat mehut suoraan sitruunanpalasta, mutta meille toistaitoisille toheloille lienee sitruspuristin turvallisempi vaihtoehto. Kaikille luulisi olevan itsestään selvää, että tähän tehtävään välttää mikä hyvänsä kahden euron halpahallipuristin. Annetaan silpun maustua ruoanlaiton ajan.
- Keitetään pasta. Tällä kertaa käytämme chocchi-pastaa, jonka mykyt suorastaan sieppaavat ruoan mukaansa lautaselta. Pastaa kauhotaan kattilaan kuusi työmiehen kourallista. Keittoaika on 8–10 minuuttia.
- Pastan kiehuessa on hyvin aikaa silputa sipuli ja murskata valkosipulinkynnet. Sanotaan nyt niin, että kolme kynttä on minimi. Oikeastihan valkosipulia ei voi olla liikaa. Sipulisilpun ja -murskan kuullotamme runsaassa öljyssä paistokasarissa tai muuten vain korkealaitaisessa paistinpannussa. (Tässä välissä on syytä vilkaista sitä pastaa, ettei ihan velliksi keity.)
- Kipataan kerma sipulisilpun päälle pannuun. Tarkoitukseen voi käyttää yhtä hyvin tavallista kuohukermaa kuin ruokakermaa. Sekoitetaan ja annetaan hautua pienellä lämmöllä 10 minuuttia. Saa hämmentää pari kertaa.
Hautumisen aikana on oivallinen tilaisuus ottaa lasillinen kuohuviiniä ja muistella rintamaveteraanien vuodattamaa uhria isänmaallemme.
- Tilli on kauhistuttavan ala-arvostettu mausteyrtti, luultavasti kaikenlaisten koulu- ja 1970-lukutraumojen vuoksi. Annetaan sille nyt viimeinkin jotain arvoa ja silputaan kastikkeeseen ainakin puoli nippua kaupan ruukkutilliä. Saa toki olla mitä tahansa muutakin tuoretilliä, kunhan sitä ammennetaan niin sanoaksemme Porvoon mitalla. Sekaan rouhitaan myllystä mustapippuria niin paljon että ranteisiin sattuu.
- Näin valmistunut kermakastike kumotaan keitetyn ja valutetun pastan sekaan.
- Ai, niin, siellä pöydän kulmalla on vadillinen sitruunamehussa uineita lohipaloja. Nyt ripottelemme ne pastan sekaan. Muutama lohenripe jätetään erikseen tarjolle pöytään, sillä niillä voidaan koristaa ruoka-annoksia oman maun mukaan.
- Annokset tarjoillaan parmesaanin kera. Ruokahifistit raastavat sen palasta, mutta me voimme yhtä hyvin ja heidän kiusakseen käyttää valmisraastetta. Ei sitä eroa huomaa kuitenkaan.
Maittavan ruoan päälle maistuukin sitten Linnan juhlat ja kuppi kuumaa kahvia.
