Kas, nythän on vaalit. Aloitetaanpa sen kunniaksi iloinen vaalijuttujen sarja. Aluksi kurkistellaan vaalikoneisiin. Mutta vain ujosti.

* * *

Yleisradion vaalikone antoi seuraavat yhdeksän vasemmistolaista ja yhden kommunistin suosituslistaksi eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä.

  1. 58 Leppänen, Joonas (Vas.)
  2. 56 Immonen, Katri (Vas.)
  3. 66 Reuter, Martina (Vas.)
  4. 60 Mithiku, Hanna (Vas.)
  5. 69 Vuorjoki, Anna (Vas.)
  6. 61 Modig, Silvia (Vas.)
  7. 64 Pihlaja, Kirsi (Vas.)
  8. 59 Lintunen, Tiina (Vas.)
  9. 47 Pere, Paula (SKP)
  10. 63 Patomäki, Heikki (Vas.)

Vaalikoneet ovat ärsyttäviä kapistuksia, mutta välttämättömiä.

Niiden kysymykset ohjaavat vaalikeskustelua. Ne ovat kirjaimellisesti mielipideautomaatteja. Päällekkäisyyksiä on paljon: samat teemat toistuvat eri mediatalojen kysymyspattereissa.

Lisäksi ne kysyvät älyttömiä asioita. Omistusasunnon asuntolainan korkovähennys? Taitettu indeksi? Hankalia talouspoliittisia kysymyksiä, joista jo nyt tiedetään, etteivät ne kuulu kansanedustajille, vaan valtiovarainministeriön virkamiehille ja Elinkeinoelämän Keskusliiton hyvinsyötetyille asiantuntijoille.

Nämähän ovat yleensä samoja tyyppejä. Antaa heidän pohtia, miten rikkaat voisivat lisätä tuloeroja.

Ehdokkaat itse kaipaisivat yksinkertaisempia arvoituksia. Kuten kanta homoavioliittoihin tai lasten satuttamiseen kasvatusmielessä. Ne eivät edellytä mitään muuta kuin vakaumuksen.

Oleellisimpia silti ovat ne kysymykset, joilla mitataan ehdokkaan itsetuhoisuuden ja yleisen hukassaolon aste.

Kaupungilla kerrotun legendan mukaan nykyisen pub Kasin Kulman paikalla Hämeentien ja Sturenkadun kulmassa ammoin sijainnut Alan Mesta piti oveaan lukittuna koko päivän. Ovenpielessä oli soittokello. Jos pystyi paikallistamaan ovikellon ja painamaan sitä, oli tarpeeksi selväpäinen päästäkseen kaukalolle. Muussa tapauksessa oli syytä palata takaisin Kyläsaaren romukasojen alle selviämään.

Tämä jalo perinne jatkuu yhä eri muodoissaan. Vaalikoneiden kännitestereitä ovat kysymykset vanhuksista ja lapsista. Pitäisikö vanhuksille taata laadukas hoito? Ei pitäisi? Väärin. Tervemenoa takaisin unohdukseen. Vain hullu vastustaa jotain, jota koko kansakunta kannattaa. Eikä hulluja pidä päästää eduskuntaan jo siellä olevien lisäksi.

Kokeillaan.

Yleisradion vaalikoneen vanhuskysymys on seuraavanlainen:

On pikaisesti säädettävä vanhustenhoitolaki joka määrittelee laadukkaan hoidon kriteerit ja sanktiot niiden laiminlyömisestä.

Parikin ei-vastausta ilmenee. Näin sen perustelee Piraattipuolueen libertaariehdokas Jari Metsälä Helsingin vaalipiirissä:

Markkinat hoitavat asian paremmin.

Helsingin Sanomain vaalikoneessa on tiukempi kysymys:

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan niin sanottua ikälakia, johon mahdollisesti kirjataan yhtenäisiä ikäihmisten hoidon laatuvaatimuksia ja palvelutakuu. Pitäisikö ikäihmisten hoivatakuu kirjata lakiin ja velvoittaa kunnat tarjoamaan vanhuksille subjektiivinen oikeus hoivaan?

Uudenmaan Johannes Hirvaskoski (Kesk.) vastustaa:

Tulisi hakea keinoja joilla omaiset saadaan kannustettua enemmän huolehtimaan vanhuksista. Yksi tällainen voisi olla lisärakennusoikeuden myöntäminen ns. sivuasuntoa varten.

Adam Smithin näkymätön käsikö niitä makuuhaavoja hoitaa? Rakennusluvat vanhustenhoidon esteenä! Näillä teeseillä ei vaaleja voiteta.

Vihjeeksi vain tuleville ehdokkaille: luvatkaa mieluummin miljardi euroa  vanhuksille ja kaksi miljardia lapsille. Kun nämä lupaukset kariutuvat, voitte syyttää siitä muita poliitikkoja. Näin voitte sekä syödä että säästää mehevän vaalikakkunne. Tästä on olemassa mainio esimerkkitapauskin: Vihreät ja ydinvoimapäätös. (Sekä Vihreät ja toimeentulotukilaki, Vihreät ja urkintalaki…)