Kristillisdemokraatit ovat äärikonservatiivinen, muutaman tuhannen fundamentalistikristityn asiaa ajava puolue, joka on saanut kaiken kuviteltavissa olevan maallisen vallan Suomessa. Eikä se riitä. He haluavat myös sen, mitä ei kuvitella saata.
Päivi Räsäsen johtamalla puolueella on ainutlaatuinen asema. Se voi kiristää pääministeriä pidäkkeittä ilman, että yksikään muista hallituspuolueista edes yrittäisi reagoida. Tilanteella on syynsä. Alexander Stubbin hallitus kyykyttää Suomea lähes pienimmällä mahdollisella enemmistön diktatuurilla. Stubb tarvitsee Kristillisdemokraattien kuusi kansanedustajaa voidakseen vielä viime hetkellä jättää oman puumerkkinsä hyvinvointivaltion purkuprosessiin.
Hinnan tälle saavat määritellä 1600-lukulaisen noitavainopuolueen ideologit.
Stubb tietää, että hallitus ei voi jättää eronpyyntöään. Se tietäisi uusia hallitusneuvotteluita ja entistä pahempia lehmänkauppoja. Ennenaikaiset eduskuntavaalit nostaisivat tämänhetkisillä lukemilla valtaan kunta- ja sote-uudistuksen ensi töikseen kaatavat keskustalaiset. Ei, mieluummin pääministeri nojaa pieniin jihadisteihinsa.
Hamassa menneisyydessä 1970-luvulla Suomea hallitsi ”mikä tahansa, kunhan ei Kokoomus” -puolue. Syynä ei ollut presidentti Kekkosen tai muiden puolueiden inho tai epäluottamus Kansallista Kokoomusta kohtaan, vaan ”yleiset syyt” eli Neuvostoliitto-niminen supervalta, joka sijaitsi nykyisen Venäjän paikalla.
Ainakin kertaalleen Neuvostoliiton sanaton kielto kierrettiin neuvotteluteitse. Keskustan ja SDP:n varaan syksyllä 1976 muodostettu Miettusen III hallitus oli riitaisa eikä budjettia voitu hyväksyä ennen kuin keskustalaiset hakivat läpivientiä varten vaadittavat äänet oppositiosta, Kokoomukselta. Virallisesti hallitus oli perinteistä punamultaa, käytännössä se oli porvarihallitus. Mikään todellinen syy ei estä yrittämästä samankaltaista manööveriä nyt.
Stubbin hallitus on jo hyväksynyt Kokoomuksen päätavoitteet, ennen kaikkea kannattamattoman ja potentiaalisesti vaarallisen ydinvoimalan rakentamisen Pyhäjoelle. Pääministeri voisi ilman huolta huomisesta antaa kristillisten lähteä ja keskittyä voittamaan äänestykset salissa asia kerrallaan. Tällä hetkellä eduskunnassa on viljalti Kristillisdemokraatteja suurempia ryhmiä. Vihreillä on 10-henkinen edustus ja Vasemmistoliitolla on peräti kaksi ryhmää, joista toisessa on 12, toisessa kaksi jäsentä. Kumpikin puolue jakaa yksimielisesti Stubbin arvoliberaalit ihanteet.
Hyvin pientä ihmisjoukkoa koskeva ja helposti toteuttava translaki on tällainen sini- ja punavihreää rintamaa yhdistävä asia. Astuessaan voimaan laki ei vaatisi mitään uutta, vaan ainoastaan lopettaisi erään vanhan ja ihmisoikeuksia rikkovan käytännön.
Tällä hetkellä Suomen laki edellyttää sukupuolensa korjanneilta kansalaisilta avioeroa ja todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Mikäli nämä vaatimukset poistettaisiin, ainoa muutos olisi se, että juridisesti miespuolinen henkilö saattaisi synnyttää lapsen.
Kristillisdemokraatit ovat vastustaneet pakkosteriloinnin lopettamista sillä verukkeella, että se on salakavala yritys ujuttaa tasa-arvoinen avioliittolaki sisään takaovesta. Avioliittolaki kuitenkin saatiin voimaan kypäräpappien toivomuksista huolimatta selvin numeroin. Tämän jälkeen Räsäsen vastarinta on enää lähimmäisenrakkaudetonta kiusantekoa, ilkeyttä, joka kohdistuu yhteen pienimmistä vähemmistöistämme.
Räsänen onkin ilmoittanut riskeeraavansa hallituksen, jos translakia aiotaan edistää. Pallo on tämän jälkeen pääministerillä, joka mielikuvituksettomasti ilmoittaa, ettei ota riskiä.
Eduskuntavaaleihin on aikaa neljä kuukautta. Näiden neljän kuukauden takia Alexander Stubb heittää transsukupuolisten ihmisoikeudet junan alle. Vähemmistöhallitukselle ei anneta edes mahdollisuutta, eihän tämä mikään Ruotsi ole.