Ihmisarvoinen vanhuus puhuttaa. Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisessa kyse on aika simppeleistä asioista, joilla on suuri merkitys: jo maksuton kuntosali ja mahdollisuus käyttää tietokonetta tarvittaessa tuetusti auttavat arkea. Palvelujen saatavuuden esteettömyys on myös digiloikan ytimessä.
Vangit pääsevät ulos päivittäin. Samaa mahdollisuus tulee olla kaikilla helsinkiläisillä vanhuksilla! Jos pystyy kävelemään yli 500 metriä, niin lähtee todennäköisesti ulos, mutta jos ei, niin helposti jää sisälle. Siksi on tärkeää saada mahdollisimman monen vanhuksen liikuntakyky säilymään ainakin 500 metrin kävelyn verran mahdollisimman pitkään.”
Esteetön ympäristö on myös ennaltaehkäisyä. Remonttirahoja kannattaa varata kaupungin budjettiin vanhusten kotien esteettömyyden parantamiseksi. Toki jo rakentamisvaiheessa asuntojen esteettömyyden huomioiminen on kannattavinta. Virkistävän lähiluonnon merkitys kasvaa urbaanissa Helsingissä.
Kotihoidon asiakaskunta on hoidollisesti vaativampaa ja tämä on huomioitava jatkossa nykyistä paremmin henkilöstömitoituksessa, joka on nyt kestämättömän matala.
Tanskan vanhusten huollosta on meillä paljon opittavaa. Itsemääräämisoikeus säilyy. Siellä on mahdollisuus pitää lemmikki mukana myös monissa vanhustenkodeissa – mikäli itse pystyy siitä huolehtimaan. Huolehtimista toki helpottaa suoraan huonekohtaisesta ulko-ovesta aidatulle pihalle pääseminen. Tällaista erikoistumista voisi Helsingissäkin olla. Lemmikki tuo monen elämään sisältöä ja vähentää yksinäisyyttä. Yksinäisyyden ehkäisy ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen mahdollistaminen on erityisesti muuttovaltaisessa Helsingissä tuhannen taalan tehtävä.