Syksyllä 2021 Suomessa aloitetaan kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Näin kansansivistys saadaan oppivelvollisuuden kautta ulottumaan myös yhä nuorempiin kansalaisiin. Tähän asti on pitkälti ajatuksena tuntunut olevan, että alle kouluikäisille riittää hoiva ja huolenpito. Velvoittavan esiopetuksen laajentaminen viisivuotiaisiin on ollut myös Vasemmistoliiton koulutuspoliittisena tavoitteena.
Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun tavoitteina on mm. vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa, kehittää esiopetuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä selvittää varhaiskasvatuksen sekä esi- ja alkuopetuksen välisiä jatkumoita. Tavoitteena on myös luoda kaksivuotisesta esiopetuksesta pedagogisesti eheä kokonaisuus, jossa on käytössä varhaiskasvatukseen soveltuva pedagogiikka ja lasten mielenkiinnon kohteet otetaan huomioon toiminnan järjestämisessä. Verrattuna nykyiseen yksivuotiseen esiopetukseen, kaksivuotisuus tarjoaa paremmat mahdollisuudet keskittyä ja syventyä oppimisen alueiden toteuttamiseen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Lisäksi kahden vuoden kesto mahdollistaa lapsille aikaa kasvaa ja oppia omassa tahdissa.
Kaksivuotisesta esiopetuksesta voidaan mennä vieläkin pidemmälle. Turun yliopiston dosentti Jarmo Kinos puhuu pientenlasten kouluista, joissa kaksivuotinen esiopetus yhdistyy alkuopetukseen eli kahteen ensimmäiseen luokka-asteeseen peruskoulussa. Tämän neljän vuoden aikana olisi mahdollisuus luoda lapsille joustava opinpolku, jossa lapset voivat opiskella asioita omaan tahtiinsa ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Näin myös vähennetään siirtymiä, päiväkodista ei tarvitse siirtyä esiopetukseen toiseen päiväkotiin ja sieltä sitten kouluun. Myös Vasemmistoliiton koulutus- ja tiedepoliittisessa ohjelmassa esitetään, että esi- ja alkuopetuksen pitäisi toimia yhdessä oppilaan omaa yksilöllistä kasvua tukien.
Ajatus pientenlasten koulusta ei ole uusi. Jo Cygnaeus suunnitteli pikkulastenkouluja, joissa opetusta olisi annettu sylivauvoista seitsemänvuotiaisiin sekä yhtenäistä opetusta alle neljävuotiaista viisitoista vuotiaisiin. Aukusti Salo halusi myös alakansakoulun toiminnan olevan lähempänä lastentarhaa kuin yläkoulua ja jopa alakansakoulun ja lastentarhanopettajien valmistuvan samasta seminaarista. Nyt ollaan ottamassa ensimmäisiä askeleita siihen, että päiväkodista ja koulusta voisi tulla yksi yhtenäinen instituutio.
Lain mukaan kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun henkilöstön kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin yksivuotisessa esiopetuksessa. Esiopetusta on kelpoinen antamaan sekä varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut) että luokanopettaja. Perusopetuksen alkuluokkiin on kelpoinen ainoastaan luokanopettaja.
Kaksivuotisen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet perustuvat aivan toisenlaiseen oppimisen lähtökohtaan kuin perusopetus. Leikki on keskeinen toimintamuoto esiopetuksessa eikä esiopetuksessa ei ole varsinaisesti oppiaineita, vaan toiminta perustuu eheyttävään toimintaan. Lapsille on myös annettava heidän tarvitsemansa hoito ja hoiva. Nuorimmat esiopetukseen tulevat ovat neljävuotiaita, jotka saattavat tarvita vielä paljon apua ja hoivaa arjessaan. Opettajilta vaaditaan siis vahvaa pienten lasten pedagogista osaamista sekä kehityksen tuntemista, jota on ainoastaan varhaiskasvatuksen opettajilla. Tämä pitäisi huomioida, kun esiopetuksen opetusjärjestelyjä suunnitellaan ja opettajia palkataan tehtäviin. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa ideaalinen tilanne olisi, että opettamassa olisi sekä luokanopettaja että varhaiskasvatuksen opettaja, joilla molemmilla olisi esi- ja alkuopetuksen opinnot. Syrjäseuduilla, joissa lapsia ei ole välttämättä edes koululuokallista, tämä on toki ratkaistava toisin. Pian eduskunnan käsittelyyn tulevassa koulutuspoliittisen selonteon luonnoksessa ehdotettiin opettajan kaksoiskelpoisuuksien hankkimista jo opettajaopintojen aikana tai täydennyskoulutuksena. Varhaiskasvatuksen opettajien kohdalla tämä tarkoittaisi alkuopetuksen kelpoisuuden hankkimista kasvatustieteen maisteriopintojen yhteydessä. Luokanopettajat opiskelisivat varhaispedagogisia opintoja ja saisivat näin osaamista pienten lasten opettamiseen.
Näiden lisäksi on ratkaisematta, mitä neljän tunnin esiopetuksen jälkeinen toiminta olisi. Säilyykö lasten oikeus varhaiskasvatukseen iltapäivisin vai tulisiko tilalle iltapäiväkerhoja, joissa ei ole suhdelukuja ja kelpoisuusvaatimuksia kuten varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa nuorimpien esiopetukseen osallistuvien tarpeet saataisiin parhaiten täytettyä.
Tavoitteena tulisi olla myös varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimuksen muuttaminen ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi, jolloin se olisi samalla tasolla useimpien muiden opettajaryhmien kanssa. Ja mikä tärkeintä, tällöin lapset saisivat vielä pedagogisesti laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja esiopetusta.
Elina Wallin
KM, Varhaiskasvatuksen opettaja
Koulutuspoliittisen työryhmän jäsen