Arja Paanasen tuoreen kirjan nimi on ”Kiehtova, katala Venäjä”. Sisxten Korkman on ottanut sen tämänpäiväisen (ti 11.2.2025) hyvin vakavan ja hyvin tärkeän HS-kolumninsa lähtökohdaksi. Korkman toivoo – ehkä hieman arvoituksellisesti – ”että suuri osa maailmaa olisi tätä mieltä”.
Erittäin suuri osa maailmaahan onkin sitä mieltä, että Venäjä – nimenomaan Putinin Venäjä – on katala. Näin ajattelevat nekin vaaralliset idiootit, jotka Donald Trumpin ja trumpistien lailla ihailevat Putinin kataluutta. Me muut ajattelemme, että Putinin Venäjän kataluus on ennenkaikkea sitä, että Venäjä, vaikka se YK:n turvaneuvoston pysyvänä jäsenenä on ollut periaatteessa sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen takaajavaltio par exellence, ryhtyi itse kunnia-asemastaan välittämättä rikolliseen sotaan.
Sääntöpohjaisessa kv-järjestyksessä valtiot ovat suvereeneja, ja sodan aloittaminen suvereenia valtiota vastaan on rikos. Valitettavasti suuri osa ihmisistä ei tunnu muistavan tai edes tietävän tätä, vaan on median hypen mukana sopeutunut ällistyttävän nopeasti siihen (vielä 1800-luvulla yleisesti realismina pidettyyn) ajattelutapaan, että vain geopolitiikka ja voimapolitiikka ovat näissä asioissa ainoa totuus.
”Ukrainan taistelu olemassaolostaan on Euroopalle kohtalonkysymys” sanoo Korkman ja siinä hän on tietysti täysin oikeassa. Mutta pelissä eivät ole vain Euroopan turvallisuus, ihmisarvo, vapaa lehdistö, oikeusvaltio, demokratia ja valistusajan perintö. YK:n peruskirjaan ja lukuisiin kv-sopimuksiin pohjautuva sääntöpohjainen maailmanjärjestys on universaali asia. Kysymys on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten eduista ja elämästä.
Juuri tämä asia Suomen ulkopoliittisen johdon tulisi tiedostaa mahdollisimman selkeästi. Naton yhteistyöllä Ukrainan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden pelastamiseksi ei historian pitkässä juoksussa ole suurtakaan arvoa, jos Nato-maissa ei tiedosteta, että Ukrainassa ollaan pelastamassa YK:n arvovaltaa, ehkä koko YK:ta, ja sääntöpohjaista kv-järjestystä.
Poliittisesti pelastutyöhön tarvitaan tietysti Euroopan lisäksi koko globaali etelä ja vähitellen omat etunsa tiedostava Venäjän kansa. Olisi erittäin tärkeätä, että Suomessa ja muissa Nato-maissa tiedostettaisiin, että Ukrainassa kysymys ei ole Lännen ja Venäjän geopoliittisesta vastakkain-asettelusta, vaan jostakin paljon enemmästä ja jostakin paljon nykyaikaisemmasta.
Kysymys on siitä globaalista integraatio-prosessista, jonka ytimessä on organisaationa ollut YK vuodesta 1945. Tämän on oltava se perspektiivi, josta käsin Ukrainan oikeutta suvereniteettiin puolustetaan.
”Kiethtova Venäjä”?
Tärkeintä on tietysti, että Venäjä olisi venäläisille itselleen ”kiehtova”. Tosiasiassa sillä on siihen ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muidenkin historiallisesti imperialististen valtakuntien kuten Iso-Britannian, Ranskan, Hollannin, Belgian, Saksankin kansoilla on ollut. Näissä maissa nykyaikainen kansallinen identiteeti ja se kansainvälinen integraatio, jota YK edustaa, on vähitellen hyväksytty arvopohjaiseksi realismiksi.
Olen siis Sixten Korkmanin kanssa täysi samaa mieltä siitä, että Ukrainan taistelu on Euroopalle ja Suomelle kohtalon kysymys. Siksi myös Ukrainan tukeminen. Meidän on kuitenkin syytä nähdä syvemmälle ja ymmärtää miksi!