Tässä kirjoituksessa ruodin UUDEN JUTUN ensimmäistä artikkelia, joka kertoo maallikkotuomareista – juttu pyörii toki sillä kaneetilla, että maallikkotuomareissa on jotain täysin vialla. Vialla on lähinnä jutun sydän, joka perustuu ammattituomareiden vahvaan panokseen ja kirjoittajan kieroon hyödyntämiseen hänen huomaamatta. Tästä on hyvä journalismi kaukana.
Juttu kertoo siis maallikkotuomareista, jutussa käytetään termiä lautamies – koska tietenkin käytetään.., jotka muodostavat kaksi kolmasosaa käräjäoikeuden tuomarikokoonpanosta (yksi ammattituomari ja kaksi maallikkotuomaria, joilla jokaisella on yksi ääni tuomiota päätettäessä). Eli kyseessä on suomalaisen oikeusasteikon ensimmäinen taso.
Tältä tasolta tuomioista voi valittaa korkeampiin asteisiin ja samalla kustannukset sekä lopullisen tuomion saaminen pitkittyy yhteiskunnalle ja asianosaisille. Lähtöajatus maallikkotuomareiden käytöstä tulee ihmisen/pohjoismaalaisen/suomalaisen oikeuden perustasta – yhteiskunnan (kansan!) yhteisesti päättämien lakien ja ”syytetyn” (vastaajan) tuomitsemisesta yhteisön edessä. Tämä on oikeuden alkupolku ja nykyhetki. Kauan sitten maallikkotuomareina toimivat kylän vanhimmat ja nykyään tuomiopiirin kuntalaiset. Maallikkotuomarit ovat antaneet saman tuomarivalan kuin ammattituomarit.
Juttu alkaa vertauksella ”osa (ammatti)tuomareista vertaa järjestelmää siihen, että kirurgin pitäisi neuvotella leikkauksesta maallikon kanssa” ja myöhemmin uusi sitaatti kuuluu ”se on sama kuin lääkäri joutuisi vääntämään Maria Nordinin kanssa syövän hoidosta”. Tämä on tietoisesti harhaanjohtavaa, kun todellisuudessa nykyinen järjestelmä maallikkotuomareineen pakottavat ammattituomarin perustelemaan tuomioehdotuksensa ennen tuomion antamista. P E R U S T E L E M A A N.
Samalla tuomiot paranevat laadultaan ja vähentävät tarvetta niin asianomaisten tai vastaajien osalta valittaa tuomioista eteenpäin oikeusasteissa. En väitä ammattituomareiden tästä ”työmäärän lisäyksestä” kauheasti pitävän ”mehän ollaan opiskeltu ja tiedetään asioista” voisi jonkun heistä nähdä tokaisevan ja juttuun onkin ympätty sitaatti: ”Heidän tietonsa juridiikasta on semmoista Aapinen-tasoa, että siihen heillä ei ole mitään eväitä osallistua”. No siis juuri niin, maallikkotuomarit ovat juuri siitä syystä mukana. Itse asiassa jos maallikkotuomari alkaa opiskelemaan juridiikkaa niin hän ei enää ole pätevä tehtävään. Maallikkotuomarin on oltava maallikko!
Maallikkotuomarikokoonpanolle on kerrottava ymmärrettävästi tuomion syyt ja sisältö – ja näin yhdessä päättää lopullisesta tuomiosta. Ei ammattituomari tarvitse kokoonpanoon toista jonka kanssa vääntää pykälistä vaan itse perehtyä niin, että pystyy oman tuomioehdotuksensa perustelemaan. Niitä ammattituomareita kyllä vilisee läpi prosessin jos niikseen tulee.
Juttu nostaa ongelmaksi maallikkotuomareiden ”kaksi vastaan yksi” -asetelman: ”Jos lautamiehet (maallikkotuomarit) ovat keskenään samaa mieltä, he voivat äänestää ammattituomarin kumoon”. Tähän sopii kysymys, jos ammattituomarilla olisi määräenemmistö uskooko kukaan, että ammattituomari tekisi ”lisätyön” perustellen tuomioehdotuksensa muulle kokoonpanolle? Kuten työpaikalla yksittäinen duunari on epäsuhtaisessa asemassa suhteessa pomoonsa on oikeusjärjestelmässämme maallikkotuomareiden äänillä tasoitettu valta-aseman vääristymä.
Ammattituomari on edelleen ainoa asiasta oikeudellisesti ymmärtävä ja hänen on perusteltava tuomioehdotuksensa. Jutussa käytetään juuri tässä kohtaa esimerkki käsittämättömästä käräjäoikeuden tuomiosta, joka on täysin tuomittava ja tuomion tehneet maallikkotuomarit toivottavasti häpeävät. Kuten asiaan kuuluu niin tuomio nostettiin perustellusti seuraavaan oikeustasoon ja ammattituomarit hovioikeudessa korjasivat tuomion. Esimerkki siis toimi lähinnä muistuttamaan, että nykyinen järjestelmä toimii ja ammattituomareilla on edelleen viimeinen sana. Ei siis huolta, eikä pelkoa arvoisa artikkelista närkästynyt kansa ja maallikkotuomareita vihaavat ammattituomarit!
Tuosta mainitusta esimerkistä jutun kirjoittaja onkin ottanut ensimmäiseksi nostoksi täysin väärän ”skuupin”, sillä 2010-luvulla on jännästi noussut ongelmaksi maallikkotuomareiden valintatapa. Onneksi siihen lopulta löydetään!
Koska maallikkotuomarilta on vaadittu arvokkuutta ja nuhteettomuutta ovat tuomiopiirien kunnat menneet mistä aita on matalin ja valinneet kuntavaaleissa puolueiden listoilla olevia henkilöitä maallikkotuomareiksi – koska miksi joku puolue asettaisi ehdolle jonkun täysin roiston? tai jonkun joka vähättelee rikoksia tai on ksenofobinen tai kuten esimerkissä nostettiin: ovat henkilöitä jotka vähättelevät raiskausta. Jos minua olisi haastateltu juttuun niin olisin voinut kertoa tuomarista joka ehdotti sarjaraiskaajan teoista tuomittavan vain ensimmäisen teon raiskaukseksi. Maallikkotuomarikokoonpano pelasti tilanteen, kuten monen muun. Tuomioneuvottelut ovat yhteispeliä tuomarikokoonpanon kanssa ja nykyinen hyväksi todettu järjestelmä ei saa tuhoutua pelkästään joidenkin ammattituomareiden närkästyksestä tai laiskuudesta työtänsä kohtaan.
Entä jutussa mainittu toinen esimerkki missä oikeuslaitos joutui antamaan potkut maallikkotuomarin tehtävästä koska henkilö ei ollut tasapuolinen ulkomaalaisia kohtaan? Olen itse joutunut tuomaan korkeammille tahoille esiin ammattituomarin samankaltaista käytöstä, mutta saiko ammattituomari toimestaan potkut? Tietänette vastauksen. Jutun esimerkissä maallikkotuomarin osalta kyseessä oli yksi maallikko tuomarikokoonpanosta ja mahdollisesti yhteensä kolme (?) tuomioneuvottelua, jossa maallikkotuomarin asenne tuli esiin. Ajatelkaa miten ammattituomari saisi (ja oli varmaan saanut ja saako edelleen?) temmeltää ilman maallikkotuomarijäseniään häiritsemässä asiallisesta käytöksestä ja asiallisista perusteluista kuten minun eteen tulleessa tilanteessa?
Väitän juttuun haastateltavien ammattituomareiden tietävän mitä tekevät. Juttu onkin harmillisen yksipuolista ammattituomareiden mielipidevaikuttamista, ei journalismia.
Juttu oli muuten mukavan pitkä ja antoisa. Toivonkin uudelle medialle hyviä tuulia myrskyisellä merellä. Toivottavasti seuraavat jutut ovat tasapuolisempia tai kertovat ehkä juuri ammattituomareiden ongelmakohdista? Niihin kun ainakin käräjäoikeustasolla yhtenä lääkkeenä ovat juuri maallikkotuomarit.
Kirjoittaja on toiminut maallikkotuomarina 13 vuotta ja pitää suurinta osaa ammattituomareista pätevinä, mukavina ja ilman ikävää asennetta toisia tuomarivalan antaneita kohtaan.