Suomalainen liikuntakulttuuri, siinä sivussa huippu-urheilu, on vaipumassa syvään lamaan. Eräs osoitus siitä on jatkuva huippu-urheilun ylikorostus ja huippu-urheilijoiden surkea menestys EM- ja olympiatasolla. Huippukerros on kapea ja kilpaurheilu syö suurimman osan määrärahoista. Tätä kirjoittaessa EM-kisoista ei ole tulossa montakaan mitallia…
Syitä lamaan on monia eikä keskeinen ongelma ole rahoituksessa, vaan sen suuntaamisessa. Niin väitän.
Suomi ryömii
Kouluissa liikuntatunteja vähennetään ja se kostautuu erityisesti lasten ja varhaisnuorten liikkumisen vähenemisenä. Kerhotoiminta on olematonta ja vapaaehtoistoimintaan on entistä vaikeampi saada vetäjiä: vanhat entusiastit ja veteraanit ovat kuolleet, uusia ei tilalle ole. Tai on vain poikkeustapauksissa. Esimerkiksi se mitä jalkapallomestari ATIK ISMAIL on tehnyt vuosina 2013-14 Lieksassa, on aivan poikkeuksellista toimintaa. Se näkyy, jos näkyy, aina pienellä viiveellä.
EM-kisoissa Suomella ei ole enää yhtään maininnan arvoista huippua, siis pitkänmatkanjuoksijaa, vaikka olimme1960-70-luvuilla juuri juoksukulttuurin kärkimaa: Jouko Kuha, Juha Väätäinen, Kaarlo Maaninka, Lätsä-Pekka, Mikko Ala-Leppilampi, Lasse Viren. Niin noh, Ala-Leppilampi, muistaakseni, tunnusti myös veritankkauksen ennen kuolemaansa ja vippauskonsteja kaiketi oli. Silti esimerkiksi Virenin, Väätäisen ja kannuslaisen desperadon Mikko Ala-Leppilammin harjoituskilometrit olivat käsittämättömiä ja uhrautuminen vailla vertaa. Totta mooses! Pitää huomata sekin , että 40 vuotta sitten (Munchen 1972, Montreal 1976) juostiin kymppitonni reilusti alle 28 minuutin. Entä nyt? Miksi näin, minä kysyn vain?…
Harjoittelu vs. Raha
Raha ei ratkaise, mutta ratkaisevaa on se minne se sijoitetaan. Tulevaisuuteen, tottakai, mutta ei kai vain huipuille. (?)
Kyllä koulu-nuoriso- ja kerhotyö on edelleen perusta, mistä huiput rakennetaan. Rahan pitää olla siellä missä pieniä ruohonjuuritason ”maradonia” kasvaa, ohjaajilla ja valmentajilla, jotka ovat käsivarren päässä nappulaurheilijoista.
Se, että erilaiset seuramaksut esim jääkiekossa ovat kohonneet tasolle, jonne työläisperheen kiekkoilija ei enää pääse, on kammottava ja liikuntaa(kin) erilaistava tekijä. Liikunta kuuluu kaikille kuten muukin kulttuuri. Erityisesti se kuuluu nuorille, jotka sitä kautta löytävät mielekästä tekemistä.
Ei ole järkeä sillä, että kaikesta perustoiminnasta jo joutuu maksamaan. Kohta kai kirjastojen ja urheilukenttien käytöstäkin (?) Hallit ovat jo asia erikseen.
Suomessa voi harrastaa vielä monia lajeja halvalla, lähes ilmaiseksi. Jalkapallo ja pitkänmatkan juoksu veivät aikoinaan Öisinajattelijan urheilun pariin juuri siksi, että palloilu lähikentällä ja juoksureitti eivät maksaneet Kannus-Eskola-Ullava-akselilla penniäkään. Juoksin juoksemisen ilosta. Huippu-urheilijaa minusta ei koskaan tullut, mutta into jäi geeneihin, liikunta.
Ylpeänä kerron vieläkin:
olen juossut Mikko Ala-Leppilammen kanssa monta kertaa samaa lenkkiä…
Öisinajattelija