LIEKSA BRASS WEEK. German Brass
Heinä-elokuun vaihteen Lieksan vaskiviikko ei taaskaan ylittänyt valtakunnan median ”kriittistä” seulaa. Ihmettelen. Kyseessä on jo 35 vuotta jatkunut tapahtuma, joka on ainutlaatuinen ja joka kokoaa Suomeen maailman huiput vaskipuhaltajat!
German Brassin konsertti maanantaina 28.7. Lieksan kulttuurikeskuksessa oli loppuunmyyty. 40 vuotta sitten perustettu kymmenhenkinen ryhmä räjäytti pankin ja taputettiin lavalle monta kertaa. Yleisö oli aivan haltioissaan! Vaskiviikon taiteellinen johtaja Jouko Harjanne ansaitsee isot kiitokset. Oli korkea aika saada nämä saksalaisen vaskimusiikin monitaitajat ja uranuurtajat Lieksaan! Harjanne totesi itsekin pari päivää sitten Aamutelevisiossa, että German Brassin konsertit (Kirkkokonsertti ja Brahe-sali, Kuklttuurikekuksessa), olivat tämän kesän huipentuma. On helppo olla samaa mieltä.
Olin paikalla Brahe-salissa. Osa yleisöstä jäi ulkopuolelle, sillä German Brassin maine oli kiirinyt Lieksassa hyvin, ja maailmalle myös. Tilanne on pikkukaupungissa vähän sama kuin Sodankylässä kesäkuun puolessa välissä. Midnight Sun FilmFestival ja Lieksa Brass Week ovat komeita tapahtumia, jotka keräävät suuren osan yleisöstään paikkakunnan ulkopuolelta.
Saksalaissoittajat olivat todella monipuolisia muusikkoja. Joukossa on professoreita, opettajia, armottomia klassisen musiikin ammattilaisia, mutta myös show-jazz- ja swingimiehiä. He osaavat ottaa yleisönsä. Ryhmän spiikit hoitanut trumpetisti Werner Heckmann oli luku sinänsä: paitsi että osaa soittaa, laskin että vitsikäs juontaja puhui melko sujuvasti saksan lisäksi englantia, ranskaa, italiaa ja venäjää…ja suomeakin!
Heckmannin ohella henkisiä johtajia tuntuivat olevan ainakin soolotrumpetisti Matthias Höfs ja ryhmän perustajiin jo vuonna 1974 kuulunut käyrätorven soittaja Wolfgang Gaag. Toisaalta, ryhmän nuorin, myös käyrätorvimies Paolo Mendes pärjäsi porukassa loistavasti.
Konsertti alkoi John Bastonin (1711-1733), Bachin ja Rossinin sävellyksillä ja jatkui ensimmäisellä puoliajalla näennäisesti yhtä vakavana Wagnerin ja Straussin merkeissä – kunnes Pirates of the Caribbean -elokuvamusiikki aloitti kevyemmät improvisoinnit ja tulkinnat. Siinä mukaan tullut rumpali Herbert Wachter osoittautui omassa soolo-osuudessaan ja lopulta särkyvissä Jerikon muureissa todelliseksi taituriksi. Hänriehui lavalla kuin The Cream -yhtyeen Ginger Baker 1960-luvulla! Täytyy todeta, että monet klassikot saavat muutenkin vaskisoittimilla ikään kuin kevyemmän imagon musiikkinsa ympärille. Siltä minusta tuntui. Neljä trumpettia, käyrätorvet, pasuunat ja tuubat antavat niihin aivan oman värinsä.
Toisella puoliskolla matkattiin teemallisesti maailman ympäri, ”Around the World”. Upea aloitus oli suuren trumpetistin, swingin neron ja orkesterinjohtaja Harry Jamesin (1916-1983) huomioiminen ja musikaalejakin säveltänyt Cole Porterkin (1891-1964) kuului German Brassin ohjelmistoon.
Yhtäkkiä sitten juontajatrumpetisti Heckman vaihtoi kielensä venäjäksi. Taitaapa German Brassilla olla itänaapurin kiertue suunnitteilla (?). Loppupuolen venäläisosuus kuten Moskovan illat ja puna-armeijan kuoronkin aikoinaan usein esittämä Poljushko Pole huipentuivat Aram Hatsaturianin Miekkatanssiin. Kuinkas muuten! Se, kuten Bachin ja Rossinin sävellykset yhdistävät ja samalla erilaistavat German Brassia ja Boston Brassia…
(lyhyempi versio tästä German Brass-konsertista sisältyy KU Viikkolehden yleisarviooni Lieksan vaskiviikosta, KU 1.8.2014)
ps.
lisätietoja löydät:
www.lieksabrass.com
Öisinajattelija