Suomen virallinen alemmuuskompleksi naapurimaihin on historiallista perua. Lännessä kuningaskunta, idässä keisarikunta. Ai niin, unohdin: nyky-Venäjähän on jo presidenttijohtoinen ”ohjattu demokratia” siis melkein ”kansalaisyhteiskunta”. Mutta mitä olisimme jos Suomi ja Venäjä olisivat pitäytyneet tsaarissa ja venäläiskenraali Mannerheim olisi napannut itselleen ruhtinaskunnan?
Kansalaisyhteiskunnasta ITÄNAAPURISSA ei ehkä kannata puhua, vaikka kansalaisia on paljon. Toki vähemmän kuin ennen, mutta ei niitä kukaan saa laskettua, koska se kuuluisa ”työperäinen maahanmuutto” piileksii ”kuolleina sieluina” Moskovan ja Pietarin kellareissa ja ilman propiskaa sukulaisissa – kuten viime viikkojen väestönlaskenta todistaa. Siksikin karhujohtoista maata on yhä edelleen vaikea pitää Suomen kaltaisena WAHLROS-sata-valtana. Miljonäärejä on siellä paljon, tuhatkunta plus enemmän, melkein kuin autoja Moskovassa…
Palataan asiaan. Jos vuoden 1918 valkolakkien ja -nauhojen suunnitelmat olisivat toteutuneet, Suomea johtaisi yhä saksalaissyntyinen kuningas monessa polvessa. Mitä pahaa ? Johtivathan anglosaksiset prinsessat ja siperialaismunkki kuulemma Venäjääkin kun tsaari murehti viinivarastojensa vähyyttä ja laatukriterejä. Ajatelkaa tätä kuninkaallista Suomea: saksalaissyntyinen dynastia omasta takaa, kuningas itse etunenässä, ottamassa vastaan arki-harmaata Merkelia EU-neuvotteluihin. Koko eliitti ja Der König sprechen deutsch! Mitä jos liitettäisiin Saksa Suomeen?
Armi-Urho-Diana, Daniel & Victoria
Suomalaisten kaipuu kuninkaallisiin sai jonkimmoisen perifeerisen täyttymyksen lähes 60 vuotta sitten kun Armista tuli kaunein ja hän sai sittemmin Gil-prinssinsä. Gil pääsi silloin käymään jopa lakkoilevassa Suomessa – tiedä vaikka nykyisin olisi pidätetty jo rajalla – ei olisi täyttänyt EU-pakolais-muukalais-kuninkaallis-dollariehtoja(?). Sitten valitsimme niukasti Urhon. Urho oli kuningas ilman verenperintöä, mutta riitti yhtä kauan kuin maalaisliittoa piisasi! Verratkaa nyt , ystävättoverit hyvät, Urkkia ja Vanhasta. Ei samalle viivalle, ei vaikka pituus piisaisikin…
Prinsessa Diana taas täytti ensimmäistä kertaa totaalisesti – ja kuolemalla! – kaikki ne nostalgiset hävinneet, globaalit kuninkaalliskaipuut täälläkin. Hän yhdisti televisio-Suomen periferisesti brittein kuninkaallisiin. Jouduimme sellaisen kollektiivisen ja käsittämätömän kuninkaallisen surun valtaan, jotta monen kohdalla tarvittiin terapiaa ja näyttäviä hautajaisia siitä selviämiseen. Siitä eteenpäin, siis Dianan kuolemasta, kollektiivinen kuninkaalliskaipuu, televisiosuru tai ilo ja nostalgia ovat pitäneet Suomen maailmanpallon laidassa kiinni aika ajoin, löyhällä lenkillä tosin.
Nyt on toisin. Victoria & Daniel kuuluvat uuden ajan nuorekkaaseen kuninkaallis-kaipuu-kontekstiin. Me siis kaipaamme yhä kuningasta tai tsaaria, Björn Wahlros ei riitä! Ja onhan Daniel kaiketi ihan kunnon kaveri. Ei haluttaisi lukea syrjähypyistä, eroista, ei ainakaan tänä vuonna.
Kuningaspari uhkuu Suomen vierailullaan terveyttä ja kansanomaisuutta. Vain pieni särö uutisoinnissa:
”Pariskunta ei kulkenut yleisten tilojen kautta, mutta poseerasi valokuvaajien rivistölle vip-tilojen edustalla”.
Olkaamme kiitollisia, niin tavallisia,
Joensuun virallinen Öisinajattelija