(Joensuu 1.11.10, ennen puoltayötä)

Kirjamessut ovat jo ohi, mutta SKANDAALI ei! Olen kuullut kirjotettavan – ja joku on muistellutkin Suomen Pravdassa – siis, että kirjailijat tykkäävät toisistaan. Pravdassa oli NÄINÄ PÄIVINÄ kokonainen sivu jos toistakin siitä, miten kirjailijat kirjamessuilla 2010 kädet harteilla halaavat ja kehuvat toisiaan. Sellainen veljellinen (sisaria vähän, muuten?) näyttö siitä, miten kollegaa arvostetaan, ei arvostella. Pois kritiikki minustakin, minähän vain kateellinen. En päässyt messuille, nyyh! Ihanaa, että kirjailijat – nuo ihmissielun minsinöörit ja operaattorit – siellä jossakin, kaikilta kiireiltään, löysivät toisensa…

Samaisessa Suomen Pravdassa esiintyi messujen keskustelujen generaattorina myös kirjailijageneettinen KAIKKIEN AIKOJEN ERKKO-NERO, jälkeläinen suorassa suvussa, Saska Snellman-Saarikoski.

Pravdaa lukiessa jäin vain ihmettelemään yhtä asiaa. Missä Anja, ex ja se oikea kirjailijatar? Ei mahtunut lavalle, täh?

PENTTI SAARIKOSKI oli kirjailija kaikessa alastomuudessaan, AIKA PRAHASSA, hyvänen aika, mikä aika! EUROOPAN REUNA? Mitä niitä olikaan? – messuja, joiden aikana joku salama tai saarikoski nukahti lavalle, melkein. Niin, vitut siitä, ei aina tarvitse tappaa genetin lailla QUERELLE- kaveria, jotta voisi kirjoittaa tunteista. Suurta neroutta? No ei, mutta, onkohan Saska Saarikoskella muisteluja siitä, jos/ kun hän kävi isää tapaamassa Ruotsissa. Kävikö? Himottaisi kuulla, Peterkin, se Franzen, uskaltaa kirjoittaa perheestään. Pravdan kriitikot himoitsevat häntä, kurjaa lapsuutta, uskaltavatko olla itse alastomina messuilla? Epäilen.

Helppo rääpiä. Kannattaa kokeilla itseä! Suosittelen: Taija Tuominen – TIIKERIHAI, ei paljon mainostettu, ei paljon tunnettu, mutta Kreetta Onkelin ILOINEN TALO, toisessa potenssissa.

”Painukaa nokkimaan paskaa, te vinoonnussitut strutsit!”,

Tässä’ kirjassa ja tekijässä on jotakin – Astvatsaturov, Andrei. Ihmiset alastomuudessa (Ljudi v golom) .

Andrei on itseään messuja enemmän rienaava marginaali Pietarista ja kovassa maineessa . (Muuten, suomalainen S.S. ei tajua itseironiaa lainkaan, heureka!) Kirjan nimi – IHMISET ALASTOMUUDESSA – ja tyyli muistuttavat vain osittain Henry Millerin ”avoimuutta” suhteessa läheisiin eläviin ihmisiin, mutta kama on aitoa ilman seksiäkin. Tarina kuvaa Neuvostoliiton / Venäjän murrosvuosia sisältäpäin. Mukana on aimo annos Brezhnevin kauden pysähtyneisyyttä ja perestroikan ihanuutta sekä sitä elämäntyylien monimuotoisuutta, johon Pietarin nuori älymystö uppoutui täysin rinnoin 1980-90-lukujen vaihteessa.

Astvatsaturov on uuden ajan kapinallinen, josta opettaja sanoo koulussa: ”Sinulla on karvainen sydän”. HUH, JOHAN KUTITTAA. Kapina alkaa varhain. Pioneereihinkin hänet hyväksytään vasta luokan viimeisenä, vaikka: ”Koulutoverini rakastivat minua. Siltä vaikuttaa. Tai ehkä ei. En tiedä. Minkä takia minua olisi pitänyt rakastaa?”

Kirjailija-Astvatsaturov siis kirjoittaa omaa tarinaansa, johon sijoittaa Pietarin marginaali-intelligentit ihan oikeilla nimillä. Löytyypä tekstin seasta myös arvostettuja yliopistotutkijoita. (Yksi heistä, omalla nimellään esitelty prof Nikolai Koposov, sattui olemaan allepainetun kurssikaveri 1970-luvun LGU:n – Leningradin valtionyliopiston – historiallisesta tiedekunnasta…, AIVAN PÖHKÖ! )

Kun meno on oikein hulvatonta, väliä ei ole sillä, mitä ”oikeasti” on tapahtunut ja kenelle, kunhan itseironinen tekijä on keskipisteessä. Selvästi Astvatsaturov ( mikä her – kullinen nimi!) hyödyntää kaikki kuulemansa juorut, myös hauskat anekdootit ja sattumukset. Neuvostotodellisuutta kuvatessa ilmaisu on ironista, lakonisen toteavaa, miltei ymmärtävää (?) . Loppupuolen kommuunielämän ilottelussa, riitelevässä ja rakastuttavan kirjavassa ystäväpiirissä tunnistaa selvästi sen vapauden fiilingin, minkä vuosi 1991 tuo mukanaan. Ihmiset, kirjan sankaritkin, alkavat olla yhä enemmän sitä mitä ovat, kaikessa alastomuudessaan…

ps. Suomalaiset Saska Saarikosken ja Antti Majanderin sisäpiiri-suosikit Suomen Pravdassa ovat kaukana tästä kirjasta , jotenkin vaisuja. Pinta-Slaavilainen ymmärrys kirjallisuudesta, laatukirjallisuudesta ei riitä Pravdan kulttuurisivuille muutenkaan, lähellekään näitä ilmaisuja. Mutta sellainen rajoitteneisuus on aina anteeksiannettavaa ,sellaisessa periferia-foorumeissa kuten Suomen Pravda, tuo tunnettu venäläisen Pravdan pikkuveli….

Joensuun virallinen Öisinajattelija