Elvytysseteli ja eläkeläiset
Vasemmiston noheva puheenjohtaja Li Andersson ehdotti vappuna eräänlaista kulttuuririentoja elvyttävää koronanjälkeistä vappusatasta kaikille suomalaisille – liekö tarkoittanut kuitenkin vain täysikäisiä ja täyspäisiä kansalaisia? Meitähän on moneksi, alaikäisiä ja sitten niitä – yli 70-vuotiaita, jotka eivät näytä olevan monen koronapäättäjän mielestä juuri minkään arvoisia, koska eivät pyöritä elinkeinoelämää. Moni unohtaa hallitustasollakin vanhemman eläkeläisväestön valtavan joukon, suuren osan hyvän kunnon, kulttuuriharrastukset ja maksukyvynkin…
Satanen kulttuuririentoihin, eläkeläisille vaikka kaksi
Vappusatasen voisi tuhlata vapaasti kulttuuririentoihin, jolloin tämä pieni hyvitys, koronakärsimyksiä ja kulttuurielämän sekä pienravintoloiden tappioita hyvittävä “elvytysseteli”olisi käytettävissä kulttuuri- ja palvelualoilla, kuten pikkukaupoissa, keikkapaikoilla, ravintoloissa ja parturi-kampaamoissa. Ajatus on kannatettava, vaikka tuskin menee läpi sellaisenaan. Lisäisin listaan tietysti myös urheilutapahtumat, liikuntakulttuurin. Rajaaminen voi olla vaikeaa, mutta ajatus on loistava siksikin, että moni kulttuuritoimija-freelancer, useat tutut ja Öisinajattelija itsekin, ovat kärsineet taloudellisesti viime kuukausina.
Kun oikeisto on ollut oudosti huolissaan siitä, että ravintoloiden elvytys koskee korostetusti juuri pienempiä perhevaltaisia yrityksiä ja vähemmän hehtaarihalleja ja isoja muutenkin menestyviä ja koronasta vain hiukkasen kärsiviä isojen kaupunkien ravintolaketjuja, kannattaisi katsoa peiliin! Hallitusta pitää mielestäni jopa onnitella, että niin ravintolatuessa kuin (mahdollisessa?) kulttuurisatasessa henkii juuri sosiaalipoliittinen asenne elvytystoimiin: onneksi meillä on punavihreä hallitus juuri näinä aikoina!
Tukieuroissa kannattaa olla tarkkana, sillä esim Business Finland-tukia jaettiin roppakaupalla ns. kehityseuroina niillekin hyvinvoiville firmoille, jotka eivät sitä kaipaa. Kiitettävää on, että 14 tällaista yritystä ei aio tukea nostaa! Se palauttaa uskoa yrityselämän rehellisyyteen…
Li Andersson on oikeassa myös kirjoituksessaan “Luokkaristiriitoja poikkeusoloissa” ja todetessaan sen yksinkertaisen tosiasian, että kriisi kohtelee eri yhteiskunnallisessa asemassa olevia eri tavalla. Andersson kirjoitti, että ”koronaviruksen leviämisen ehkäisy on uudella tavalla tehnyt näkyväksi yhteiskunnallisen epätasa-arvon”.
Kyllä vain – ja erityisesti vanhusten ja eläleläisten aseman sekä kohtelun! Myös tietty pelottelu on tehnyt yli 70-vuotiaat varovaisiksi vaikkapa ulkoilun suhteen; juuri he tai mieluusti kaikki eläkeläiset ansaitsisivat nyt eristämisen sijaan elvytysrahaa vaikka kaksikin sataa euroa!
Ravintolahinnat alas!
Vaikka asia ei juuri minulle kuulu, koska käytän ravintolapalveluja minimaalisti ja haen alkoholijuomanikin Alkosta, jaksan ihmetellä sitä, miksi juominen ja syöminen ravintolassa voi olla niin hiton kallista Suomessa. Vain arkilounaseen normaalilla keskivertotyöläisellä voi olla nykyisin varaa – eikä siihenkään minunkaltaisellani keskiverto-eläkeläisellä esim päivittäin.
Jos ajatellaan illanistumista tai drinkkejä viikonloppuisin, ravintoloiden hintataso karsii hetkessä 75 % suomalaisista ulkopuolelle. Vain paremmin ansaitsevalla keskiluokalla , siis 25%:lla , lähinnä isoissa kaupungeissa on varaa viikonlopun viettoon ravintoloissa, perhejuhlista (vappu, äitienpäivä jne) puhumattakaan.
Miten voi olla mahdollista, että esim Ranskassa, etelässä tai itänaapurissammekin “ulkona” syönti ja juonti voi olla niin paljon halvempaa kuin meillä. Kuka ja missä vetää välistä? Vain verotusko?
Minusta isot ravintolat ja juottolat jos pienetkin katsokoot uusia lounas- ja juomalistoja laatiessan peiliin! Koronan jälkeen hinnat reilusti alas, laatu ylös eikä hinnat kuten on pelättävissä. Se olisi oiva keino jotta väki, pelon pikkuhiljaa väistyessä, alkaa tunkea kesäterasseille ja viikonlopun viettoon: lupaan itsekin käyttää mahdollisen “elvytyssetelin” mieluusti kulttuuritarjontaan ja kenties syödä muutamassa Joensuun mainiossa ruokaravintolassa kuten olemme vaimoni kanssa tähänkin saakka tehneet ehkä kerran kuukaudessa…
Ja näin äitienpäivän edellä toivon jaksamista erityisesti niille isoäideille ja isovanhemmille, jotka, hallituksen toivomuksesta, eivät koronakiellon oloissa saa edes hetken hellästi rutistaa lastenlapsia, pienokaisiaan, vaikka kaikki osapuolet olisivat terveitä ja hyvinvoiviakin… Jo on maailma mallillaan!
Öisinajattelija