En muista olenko maininnut, mutta entisenä elokuva-arkistolaisena olen yhä ”geneettisesti” ja aika ajoin televisionarkomaani. Innostun jopa joistakin TV-sarjoista – häpeä tunnustaa, että seuraan mm. Kotikatua.
Nyt aloitin taas uuden Teema -sarjan VENÄJÄN HALKI 30 PÄIVÄSSÄ. Suurin odotuksin. Siinä näyttelijä Ville Haapasalo matkustaa Siperian rataa kohti Vladivostokia. Toistaiseksi on oleiltu Moskovassa ja Nizhnyi Novgorodissa (ex-Gorki). Kuljeskeltu Arbatilla, istuskeltu ravintoloissa, kalasteltu huonolla menestyksellä Volgalla ja , tietenkin!, saunottu venäläiseen tapaan myssyt päässä ja lakanat munaskuiden peittona.
En muista kuka on sarjan ohjaaja, mutta hällä väliä: Ville Haapasalo siinä ohjaa kuvausryhmää henkilöhaastateltavasta ja sattumasta toiseen. Välillä hän asettuu kuvattavaksi satunnaisten vastaantulijoiden kanssa, mikä tapahtuu täysin spontaanisti. Voin vakuuttaa, että spontaanisuus ei ole lavastettua. Kun olin mukana Arvo Tuomisen VODKATURISTIT -hankkeessa pari kolme vuotta sitten, Villen kanssa oli mahdotonta liikkua Pietarissa. Menimme erään kuvausrupeaman päätteeksi kapakkaan vodkapaukuille kun Ville kysyi: Onks sulla alle 500 ruplan seteliä? Mulla oli – ja maksoin. Ulkona Ville selittämään: Ei ne koskaan anna mulle vaihtorahaa edes 1000 ruplan setelistä jos ostan vaikka oluen, luulevat uusrikkaaksikin kaiken päälle.
Voi olla, että Ville ei tätä nykyä enää välittäisikään vaihtoruplista, sen verran hyvin hänen täytyy tienata. Varsinkin mainoksilla. Ja uusi hanke on suunnitteilla: suomalainen ravintola Moskovaan. Ei epäilystäkään etteikö asiakaskuntaa riittäisi, vaikka läskisoosin ja oluen hintana olisi 100 euroa annos.
Niin, tämä ei ole kateellisen miehen jupinaa. Pois se minusta. Tunnen Ville Haapasaloa sen verran yksityisestikin, että voin sanoa: siinä on synnynnäinen kutsumusnäyttelijä, joka on saanut Pietarissa ammattilaiskoulutuksen ja osaa hyödyntää sitä. Hän ansaitsee maineensa Venäjän superstarina jos kuka. Kaiken lisäksi Ville on loistava show- ja seuramies, aivan vilpitön ja henkilöään yksityiselämässä hyvin vähän esiintuova – jopa ujo, uskokaa tai älkää. Kuulun niihin, jotka ovat ihastelleet Villen komeita läpimurtoelokuvia VENÄLÄISEN METSÄSTYKSEN & VENÄLÄISEN KALASTUKSEN ERITYISPIIRTEITÄ. Ei niissä mitään sovinismia ole, miesiloa ja venäläistä juopottelua vain railakkaimmillaan. Ja palkittu vakavamielinen elokuva KÄKI kuuluu humaanin, sodanvastaisen elokuvan klassikkoihin jo nyt!
Juuri siksi minua ärsyttää VENÄJÄN HALKI 30 PÄIVÄSSÄ -sarjan hurja ja elitistinen meno, pintaliito, jossa nauretaan ikään kuin väkisin ja jossa kaiken pitää olla vitsikästä ja erikoista. Koko venäläinen yhteiskunta monine ulottuvaisuuksinen jää kuin taustalle. Niin, ja kyllähän meistä monet muutenkin jo tietävät, että Venäjällä ei mikään toimi mutta kakki onnistuu. Suhteilla – tai rahalla.
Tämä on VILLE HAAPASALON YMPÄRI 30 PÄIVÄSSÄ.OSA I. Kunhan koko sarja on nähty, kirjoitan OSAN II, jossa toivon voivani pyörtää edellä kirjoitetut pyhät sanani…
Joensuun virallinen Öisinajattelija