Blogi-otsikkoni on tarkoituksella isoilla kirjaimilla!
Luin lehtijutun Antero Jyrängin uudesta kirjasta ”Kansa kahtia, henki halpaa” (2014)
Jyränki ei ole turha tutkija, vaan professori, joka ei tunge juklkisuuteen ilman syytä. Vanhimmat lukijani muistavat mitä tarkoitti ”ottaa paperista jyränki” – se oli kopio, joka piti pistää arkaluontoisesta dokumentista julkisuuteen. Muistelen, että Antero Jyränki menetti sen ansiosta virkansakin…
Nyt Jyränki on tehnyt kirjan vuoden 1918 murhista, kansalaissodan jälkiselvittelyistä. Kammottavaa aikaa. Vaikka valkoiset olivat niskan päällä, sota ohi, heidän piti murhata tuhansia punaisia, naisia ja lapsiakin voittonsa huumassa.
Jyränki kertoo kammottavat luvut: yli 5000 teloitettua taistelujen ulkopuolella! Saman verran eli toiset 5000 kai näännytettiin nälkään Viaporin leirillä, Lahdessa ja kuka missäkin.
Mistään ”esitutkinnasta” ei ollut puhettakaan, yleensä. Rikoslaki unohdettiin, tuomioistuimia ei ollut. Tiedämme toki, että punaiset murhasivat kymmeniä ja ehkä satoja kartanonherroja ja muita aatelisia talvella 1918, mutta missään nimessä ei voi puhua samoista mittasuhteista, missä kosto toimi keväällä ja kesällä 1918.
Urho Kekkosen ja Mannerheimin kädet olivat veressä kyynärpäitä myöten. Ja he ovat olevinaan sankareitamme.
Häpeä murhamiehille! Historian totuus kunniaan. Antero Jyränki on tehnyt miehen työn.
Öisinajattelija