Neuvostoliitto-nimisessä utopiassa opiskellessani, törmäsin 1970-luvun alussa Belomorkanal-nimiseen mahorkalle haisevaan tupakkaan. Vein sitä maistiaiseksi isälleni, joka mieltyi makuun, mutta lopetti pian tupakoinnin lääkärin määräyksestä. Onneksi, sillä Onnin elämä piteni vielä kymmenkunta vuotta ilman aamuyskäkohtauksia.
Sittemmin Belomorkanal tuli tutuksi myös Venäjän historian luennoilla…tai paremminkin seminaarityöskentelyssä. Uskokaa tai älkää, nuori dosentti uskalsi kertoa pienessä piirissä
(Leningradin valtionyliopiston historiallisessa tiedekunnassa siis) myös epävirallisia kammottavia totuuksia kuuluisan Stalinin kanavan rakennustöistä.
Arvo Tuominen: STALININ KANAVA (2012)
Ylen Dokumenttiprojekti esitti maanantaina 5.11. Arvo Tuomisen ohjaaman komean dokumentin nimeltä Stalinin kanava. Äänisen ja Vienanmeren yhdistävä 227 km pitkä kanava rakennettiin pääosin vuosina 1931-33. Vankityövoimalla ja käsipelillä: hakuin ja lapioin. Rakentajat olivat oikeastaan ensimmäisen suurenluokan stalinilaisen massavainon uhreja – keksittyjä kansanvihollisia, kulakkeja ja myös sivistyneistöä, jota porukkaa oli jo 1920-luvulta lähtien kerätty mm. Solovetskin luostarisaarelle. Belomorkanal-kanavan rakennustöissä menehtyi varovaisenkin arvion mukaan kymmeniä tuhansia vankeja. Jotkut onnelliset tosin ostivat pakkotyössä myös vapautensa kun urakka valmistui…
Arvo Tuominen on tehnyt lukuisia Venäjä-aiheisia dokumentteja. Ne ovat kaikki kelpo kuvallista historiaa, mikä auttaa ymmärtämään Neuvostoliitto-nimisen imperiumin kehityskulkuja ja tuhoa. Stalinin kanava on silti Tuomisen dokumenttien joukossa aivan erityinen kuvallinen helmi! Myös kertojan ääni ei ole mitään päälleliimattua tarinointia, vaan punnittua puhetta.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon Belomorkanal-kanavatöiden ”käytännön isähahmo”
eli Naftali Frenckell, joka nostettiin rakennustyön vastaavaksi mestariksi suoraan vankijoukosta. Tänä päivänäkään kukaan ei oikeastaan tiedä mitään muuta kuin arvailuja tästä rakennusmestarista.
Aleksandr Solzhenitsynin mukaan Naftali oli juutalainen Jaffasta – Arvo ”Poika” Tuomisen mukaan suomenruotsalainen. Syntymäpaikaksi Naftalille on arvailtu mm. Wieniä, Budapestia tai Konstantinopolia…
(Ohjaaja Arvo Tuominen itse vastasi s-postiviestiini: ”Vain pääpiru tietää, missä tää piru syntyi”)
Niin, tulipa vaan mieleeni, millainen henkilöhistoriallinen tutkimuskohde ”tää piru” eli Naftali Frenckell voisi olla (?).
Ja vielä lopuksi. Väkisinkin tulin verranneeksi Tuomisen Stalinin kanavaa venäläisen naisohjaajan, Marina Goldovskajan 1980-luvun elokuvaan VLAST SOLOVETSKAJA eli Solovetskin valta. Luostari-vankilasaaresta kertovaa Goldovskaja-dokumenttia ja Tuomisen Stalinin kanavaa yhdistää mm. Maksim Gorki. Suuri Kirjailija vei sadan hengen kulttuuridelegaation katselemaan kanavatöiden ja vankilasaaren kauheuksia 1930-luvun alussa. Ihmissielun insinöörit ummistivat silmänsä ja kieltäytyivät näkemästä Belomorkanal-kanavatöissä ja Solovetskin vankileirillä muuta kuin ”aitoa ja innostavaa uudelleenkasvatusta”…
Öisinajattelija