Tämä on kevyttä kommentointia ystäväni Jukka Mallisen KU-Viikkolehti-juttuun 5.4.
”Ristiriitainen kuin Venäjä itse”.
Jukka avaaa suhdettaan ”kansallisbolshevikkiin” nimeltä Eduard Limonov.
”Editshka” on todella ristiriitainen hahmo, juuri sillä tavalla kuin Jukka häntä kirja-arvio-jutussaan kuvaa.
Toisaalta, Limonov edustaa myös sellaista outoa Venäjää, jota emme tunne. Perianarkismia ja nihilismiä. Venäläinen anarkismi ei aina avaudu suomalaisille – joku Pussy Riot juuri siksi hämmentää. On vaikea kuvitella tuota uskontoa ja Putinia ”rienaavaa” naisporukkaa tai Limonovia / miestä provosoivine nettilehtineen, jotka hakevat miltei tietoisesti sitä, että joutuisivat esiintymisistään vangituksi (?).
Eivät kaikki toisinajattelija-venäläiset ole hylänneet neuvostoajan parhaita puolia eivätkä sitä korkeakulttuurtia, mitä esim Limonov kaikessa ristiriitaisuudessaan edustaa. Hän on ilman muuta merkittävä KIRJAILIJA ja kulttihahmo, ei tyhjästä nyhjäisty! Kaikki omituiset kulttuurihahmot eivät ole ollenkaan läntisessä talutusnuorassa, vaan paremminkin syvällä Venäjällä, kulttuuritietoisina vaikuttajina.
Amerikoissa ja Ranskassa ja missä hyvänsä vaellellut toisinajattelija Eduard Limonov edustaa todella toisenlaista Venäjää. ”Kasallisbolsevismi” oikeastaan ei kuvaa häntä paljonkaan, vaikka hän ”kansallisbolshevistiksi” välillä julistautuu. On siinä jotakin perivenäläistä, vallankumouksellistakin nykypäivänä, en kiellä, lähinnä kuitenkin karnevalismia. Limonov kurkottaa jonnekin Mihail Bahtinin suuntaan, sillä itse katson, että Limonov on aika tyypillinen ”jumalhullu” / jurodivyi uuden Venäjän historiassa. Keskiajan jumalhullujen kriittisen perinteen nykyhetkeen siirtäjä. Näitä hulluja tarvitaan ja erityisen merkittäviä he ovat murrosaikoina. Tänään eletään sellaista aikaa: Venäjä ei pysähdy Putiniin.
Niinpä, Editshka Limonov on juuri sen verran ikuinen toisinajattelija, ettei hän edes kelpaa ”Toisen Venäjän” kärkihahmoksi ( muut ovat oppositiossa äkkiväärälle ja ehdottomalle ajattelijalle liian kateellisia!?).
Muistan oman tapaamiseni Editshkan kanssa. Kuulin sattumalta kokouksesta kun olimme Pietarissa ystävien kesken. Tietenkin riensimme paikalle. Tämä tapahtui viisi vuotta sitten Pietarin valtionyliopiston maisemissa, Universitetskaja Naberezhnajalla. Aluksi ilmoitettiin, että Limonov-luentotilaisuus pidetään (vanhassa opinahjossani) historiallisella tiedekunnalla. Se kiellettiin viime hetkellä. Puhe ja kokoontuminen pidettiin rantakadulla, yliopiston edustalla. Porukkaa kerääntyi viidakkorummun ja kännyköiden kutsusta useampi sata. Teemakin ajankohtainen, silloin ja nyt. Kyse oli sananvapaudesta, kansalaisyhteiskunnan tilasta silloin.
Pääsin ihailijajoukon läpi, lähietäisyydelle ja kerroin lujaan ääneen Limonoville ”Suomen työväenluokan terveiset”. En nyt ole ihan varma olinko valtuutettu tuon tekemään ja kenen nimissä , mutta siitä olen ylpeä, että Editshka minua halasi…
Öisinajattelija