En yritä opettaa lukijoitani ruokareseptien salaiseen maailmaan, koska KU-bloggaajiin kuuluu ruoka-asiantuntija, jota arvostan – ja jonka reseptejä käytän/sovellan.
Mutta kun nyt, sunnuntaiaamusta, aloitan päiväni perivenäläisesti munakkaan, kaalisalaatin ja salamin kera, en voi olla ylistämättä muutamia venäläisen keittiön myyttisiä makuelämyksiä. Jaa noh, ehkä nämä ovat venäläisen miehisen maun mukaisia tuotteita enemmän kuin hoikistuvan naishahmon ruokaunelmia. Borssi ja kaalikeitto siis jääköön!
Salami, se perusrasvainen ja siis terveellinen pitkulainen makkara kannattaa aina ostaa Pietarissa / Viipurissa kauppahallista. Siitä kun leikkaa siivun tai pari, esim bussimatkalla kun nälkä yllättää, ei tarvitse kärvistellä. Salamisiivu on myös parhaimmillaan vodkapaukun kyytipojaksi, suolakurkun ohella, tietty. Se kruunaa illan jos aamunkin. Muistan aina kun ystäväni Matin kanssa onnistuimme taannoin tuhoamaan Vantaan Länsimäessä aamuyöstä kaksikin pötkyä salamia, jotka oli tarkoitettu ihan muihin suihin… Sen jälkeen aamutuimaan ei heti herättyä nälän tunne yllättänyt… Janon tunne kyllä.
Pelmennit, niitä harva osaa siperialaisittain Suomessa tehdä (mainittu ystäväni Matti osaa, hänellä on / ainakin oli myös käytössään ns. pelmennirauta). Pelmennejä kannattaa tilata Venäjällä kansanruokaloista, missä niitä tarjoillaan smetanan, majoneesin, ketsupin ja muidenkin lisäkkeiden kera. Her-kullista ruokaa naisillekin. Annoksia saa isompana ja pienempänä. Täyttävää!
Tattaria ja kanan / tai broilerinmaksaa! Pistämätön yhdistelmä, jonka söin Dostojevski-hotellin naapurustossa sijaitsevassa stolovaja-kansanruokalassa. Salaatin kanssa hinta oli reippaasti alle kaksi euroa. Tattaria saa Suomestakin, mutta ihmeen harvoin se on lisukkeena ruokaloissa. Ihmetyttää? Halpaa ja terveellistä perusravintoa.
Ja torille kun menet, muista napata mukaan vaikkapa seuraavia tuotteita:
Granaattiomenia, c-vitamiinipommi, joita köyhempikin venäläismies ostaa raskaana olevalle vaimolleen viikottain… Varoitan: ne maksavat! Niin, ne granaattiomenat…ja vaimotkin voivat tulla kalliiksi, joo.
Marinoituja valkosipuleita, tietenkin etelästä eli Uzbekistanista tai Azerbaidzhanista tuotuja. Meheviä ja sen verran tuoksuvia, että pistä / vaadi ne lasipurkkiin jos suinkin, jotta esim muut (herkkänenäiset ja nyrpeät ) turistit eivät bussissa hermostu ja saa kaatumatauti- tai päänsärkykohtauksia.
Hapatettuja suolakurkkuja tai pientomaatteja venäläisittäin (ei vaatine selityksiä…)
Hapankaalia ja / tai porkkanasalaattia öljyssä ja valkosipulissa. Näistä lisukkeista ei ruokalautanen parane. Nyt jo nälkä kurnii aamusuonia, kun ajattelen ne perunamuusin ja kunnon pihvin viereen. Namnam!
Öisinajattelija