Guggenheim -huuma tuli Helsinkiin.
City-herrat eli oikeistolaiset päättäjät ”…hekumoivat Kanavaterminaalin purkamisella ja museon valmistumisella jo vuodeksi 2018” (HS , 11.1.). Johan on kiire (?!) – ja johan on kaupungin kukkaro pullollaan ylimääräistä, vaikka muuten ei edes pikkurahaa tahdo löytyä lapsille, sairaille ja vanhuksille. Kammottavinta on, että myös muutamat vasurit ja vihreät ovat Guggiksesta innoissaan kuin ensi kertaa norsun nähneet pikkulapset.
Norsuhan Guggis muuten onkin! Erikoisuutta tavoitteleva turistirysä – kömpelö, iso ja yhtä omituinen kaikkialla maailmassa arkkitehtuuriltaan kuin norsu rakenteeltaan. Oikea moderni rahastussampo. Kehnon populaariviihteen rinnakkaisilmiö taidemaailmassa, amerikkalaistakin amerikkalaisempi ”brändi”.
Suomen Guggikseen on suunnitteilla painoalueina muotoilua ja arkkitehtuuria. Jopas jotakin, niilläkö turistivirrat nousevat satoihin tuhansiin? Epäilen suuresti. Hesassa kun on jo nyt paljon mielenkiintoisempaakin tarjolla. Mitään omaa taidekokoelmaa Guggis ei edes saa Helsinkiin vaan se on eräänlainen kiertävä galleria vaihtuville rahastusmielessä pystytettäville näyttelyille.
Guggis-kritiikki kasvaa…
Jäitä hattuun punavihreä porukka. Nyt ärhäkkäästi kantaa ottamaan. Heti!
Onneksi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki tyrmäsi suoralta kädeltä mahdollisen lisärahoituksen kulttuuriministeriöstä. Tämä tyrmäys on hyvin linjassa vasurien kulttuuriohjelman kanssa: Arhinmäki on tähän saakka aina korostanut vaihtoehtoisen taiteen ja marginaalissa liikkuvan kulttuurielämän tukemista. Ainakin sanoissa. Toivottavasti voimme Guggis-tapauksessakin arvostaa ”sanasta miestä” – käytännön toimissakin!
Guggenheim-kuume on saanut runsaasti kritiikkiä taiteilijoilta.
Taiteilija Mike Pohjola irvii mielipiteessään Guggista perustellusti keskustelupuheenvuorossaan.
Lainaan Pohjolaa, joka kirjoittaa:
”…Helsinkiin halutaan Guggenheimilla saada ”Bilbao-efektiä”, jossa tänne tulisi hirveästi enemmän kulttuurituristeja kuin aikaisemmin. En tiedä oletteko huomanneet, mutta Helsingissä on JO aika paljon museoita ja turisteja. Pieni vertailu:
Bilbaon museot ennen kuin Guggenheim rakennettiin (*): Härkätaistelumuseo, Taiteellisten jäljennösten museo, Pyhän taiteen museo, Merimuseo, Baskimuseo ja Kuvataidemuseo. Toistan: Härkätaistelumuseo ja Taiteellisten jäljennösten museo!”
Sitten Mike Pohjola listaa pääkaupungin kymmeniä keskeisiä museoita ja päättelee:
”Kyllä minun on helppo kuvitella, että jos Härkätaistelumuseostaan tunnettu kaupunki saa yhtäkkiä hienon kuvataidemuseon, niin sinne tulee enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin. Mutta jos Helsingin kaltaiseen merkittävään museokaupunkiin tulee yksi lisää, niin vaikutus on vähäisempi, ellei mitätön. Jos Helsingillä todellakin on valtion ja yksityisten lahjoittajien avulla käyttää 140-300 miljoonaa euroa kaupungissa toimivien museoiden kehittämiseen ja lanseeraamiseen, mitä järkeä on laittaa rahoja amerikkalaisen säätiön brändin kehittämiseen, kun niillä voisi kehittää ja mainostaa Stadia todellisena Museoiden kaupunkina? Sellaisena, kuin esimerkiksi Bilbao ei ole.”
Öisinajattelija