JOENSUU : Onko puisto ilman puita puisto enää ollenkaan?
Joensuussa aina sattuu ja tapahtuu – ja useimmiten aika ikäviäkin asioita. Tätä nykyä rehevä kaupungin olohuone ja elävä sydän eli VAPAUDENPUISTO aiotaan kesän koittaessa avohakata lähes autioksi (?).
Joensuulaisten ympäristöaktivistien kansankokous 22.2. 2019, jossa oli mukana reilut toista sataa osanottajaa, otti asiaan kantaa mm. Ulla Vaarnamon runoillessa:
“Nyt on meillä viime hetki, viime hetki vaikuttaa.
Onko puisto ilman puita puisto enää ollenkaan?
Kaheksan kaheksaakymmenettä puuta oli jäljellä.
Kunnes kunto kartotettiin, tutkittiin ja mitattiin.
Kolmasosa näistä puista puhumatta tapettiin.
Vielä uhkaa kuolonturma, melkein kaikki uhrataan!
Kuusi viisikymmenettä poistetaan, siis surmataan.
…”
Joensuun alati vikkelät virkamiehet ja oikeistoa edustavat päättäjät aikovat siis suuressa viisaudessaan poistaa kokonaan kaupungin elävän sydämen, Vapaudenpuiston – kaatamalla sieltä lähimain kaikki puut. Luontoihmiset, Kohtuus-liike, monet järjestöt, vihreät ja vasemmisto sekä taide- ja kirjallisuusporukat ovat olleet lievästi sanoen toista mieltä, kuten kansalaismielipidekin valtaosin (kun kansalta kysyttiin, n. 70% vastaajista vastusti avohakkuuta!). Silti nuo moottorisahan ääntä, parkkiruutuja ja asfalttia keskustaan himoavat markkinamiehet ja oikeiston politrukit-myötäjuoksijat saivat 25.2. valtuuston kokouksessa tahtonsa läpi eli enemmistön äänistä.
Vain Pölkkypää puita vihaa…
Viikonloppuna luontoväki tormistui ja kansalaisvastarinta tiivistyi. Oli hienoa olla mukana kokemassa joukkovoimaa ja näkemässä nuortakin väkeä toiminnassa. Joensuun vasemmistovaltuutetun Marko Haakanan aloitetta Vapaudenpuiston avohakkuun estämiseksi kannatetaan kaupungissa yli puoluerajojen, sillä komeat ja jopa harvinaiset puut ovat pääosin kunnossa. Oikeasti vain muutama laho runko vaatisi sahaa. Mutta ahaa-elämys on kiirinyt kautta oikeistopuolueiden: kaikki puut hakkaamalla saadaan näkyvyyttä torilta kaupungintalolle ja samalla sille kuuluisalle Vapaudenpatsaalle, jonka vuoden 1918 sisällissodan voittanut osapuoli aikoinaan pystytti. Ja tietenkin: puistoalue halutaan hakkaamalla puhdistaa myös “epäsosiaalisesta aineksesta”…
Yliopistotutkija Ismo Björn näkee tässä selkeän arvovalinnan vanhoillisen kaupunkirakenteen säilyttämiseksi (“Vapaudenpuisto on historian muistojen puisto” / Karjalainen 22.2.), valkoisen vallan pönkittämiseksi. Tästäpä Joensuun oikeisto oikein vimmastui, myös lehtikirjoitteluun, jossa aluelehti Karjalainen myötäilee, vaikka sentään kansalaismielipidettäkin välillä julkaisee.
Valtuusto hylkäsi 25.2. Marko Haakanan aloitteen “tilapäisen valiokunnan perustamisesta antamaan lausunto puistosuunnitelmasta” äänin 39-15. Vasemmisto ja vihreät olivat edelleen avohakkuuta vastaan, kristillisdemokraatit äänestivät tyhjää ja siis valtapuolueet (demarit-keskusta-kokoomus) jyräsivät vanhan suunnitelman puolesta. Sen mukaan puisto avohakataan kesän 2019 korvilla! Valtuustossa “pölkkypäiden” vanha suunnitelma avohakkuista siis voitti, kansalaismielipide hävisi! Näin toimii osuuskauppaväki… ei kun Joensuun kansalaismielipidettä halveksiva oikeisto! Voisin melkein veikata, että motojen ja moottorisahamiesten puistoon saapuessa heitä odottaa puihin itsensä kiinnittänyt vihervasemmistolainen kettinkiväki (?)….
Pölkkypäät asialla jatkossakin!
Lukuisten nuorten, kuten aktivisti Minni Hirvosen ohella myös yliopistolaiset olivat 22.2. tilaisuudessa äänessä. Professori Ari Lehtinen vaati painokkaasti avohakkuiden pysäyttämistä kaupunkialueella: “Vähitellen kaikki keskustan puut on vaivihkaa kaadettu pois. Kadunvarsien koivut, Ilosaari, Sirkkalan puistosuunnitelmat, Jääkärinpuisto ja nyt sitten vielä Hasanniemi…”.
Juuri Hasanniemen kaavamuutossuunnitelmissa puita kaatuisi rantamaisemasta roppakaupalla – kuten nyt Vapaudenpuistossakin tulee tapahtumaan. Vastaavat hakkuut ovat merkittävästi pienentäneet myös ns. Mäntylän metsikköä vanhan saha-alueen rakentamisen tuloksena. Ja sekin metsikkö luvattiin aikoinaan säilyttää. Toisin kävi.
“Tulin tänne laulamahan…”
Kirjailija ja runoilija Ulla Vaarnamo innostui myös loitsuamaan Vapaudenpuiston tilaisuudessa 22.2. puiden puolesta näin:
Terve maamo maanalainen, terve taatto taivahinen!
Tulin tänne laulamahan, apua anelemahan.
Anna meiän puiston olla, anna puitten kukoistaa
vanheta ja viisastua, suojaa, turvaa tarjota.
Nyt mie pyyvvän teiät tänne, kaikki puitten haltijaiset:
Tuu sie hongatar hopia, jalavatar jalo neito
haavatar oikian metsän, koivutar komian koivun!
Meil on tässä puisto pieni, puusto oikein oivanlainen!
Jättipoppeli ainokainen sekä poppelit komiat,
mänty makedonian, sembramänty lahjaks saatu
jottei saavu nälänhätä, kuolo karmea yllätä.
Nytkö pitäis kaikki tappaa, kaataa kaikki kaunosielut?
…
Säily puisto, säily puusto, kasva kunnes kuukin väistyy!
Kasva, yllä korkialle, laula meille puistolaulu!
Hus hus kaupungin päättäjäpahat, Hus hus moottorisahat!
Säily puisto, säily puusto, anna meille suojauksesi.
Hei hongatar hopia, jalavatar jalo neito, koivutar komian koivun!
Hus hus saha, hus hus kaato!
…
Öisinajattelija, kaupungin oikeistopäättäjiin syvästi pettyneenä