”Suomessa elettiin ehkä ensimmäinen todellinen maailmanlaajuisestikin merkittävä Twitter-hetki…, aivan kuten arabimaissa kansannousujen aikaan…”
”Facebookissa keskusteltiin itsenäisyyspäivän iltana tavattoman vilkkaasti…”
”Esimerkiksi AngryBirds -vaimon iltapuku puhutti tuhansia keskustelijoita…”
(otteita radiouutisista 7.12.2011)
Elimme eilen, itsenäisyyspäivän iltana, suomalaisen kansannousun huippuhetkiä, jotka yhä järisyttävät paitsi maailmaa, erityisesti aina valpasta mediaa!
Moni nousi sohvalta aivan kirjaimellisesti ja hakeutui virtuaaliyhteyteen samanmielisten kansannousijoiden joukkoon. Twitteriin ja naamakirjaan, siellä aina ystävä. Yhteiskunnallisesti merkittävä keskustelu kansakunnan tilasta ja tulevaisuudesta käynnistyi spontaanisti. Huh,ilman etujoukkoa ja puoluetta, O.W. Twitterin viitoittamalla tiellä!
Virtuaalisti valppaana? Ainajaaina…
Mekö muka nukkuvia äänestäjiä, passiivikansalaisia? Kun virtuaalimaailman rummut pärisevät ja äänetön, hajuton ja mauton kutsu kuuluu, olemme paikalla sankoin joukoin. Muistin virkistämiseksi: keräsihän facebook- mielenosoitus kansanedustajien palkkojen korotusta vastaan aikoinaan eduskuntatalon portaille toistakymmentä ihmistä. Se on saavutus, sillä virtuaalisti mukana oli …
Virtuaalisti mukana ollaan aina. Mehän olemme ja elämme koko ajan mediassa, erilaisten medioiden kirjopesussa päivästä toiseen. Elämä on todellista vain epätodellisuudessa, kuten (suunnilleen) emeritus-toimittaja Hannu Taanila summasi Joensuun visiitillään 3.12.
Miksi minä en älynnyt olla viimeisimmässä kansannousussa mukana? On kuin märkä rätti olisi heitetty päin naamaa. Tuntuu kuin minut olisi petturina tallattu kansannousun jalkoihin. Tuntuu kamalalta olla orpo ja osaton tällaisessa rynnäkössä kohti linnan pahaa-aavistamattomia pankkiireja, pohattoja ja eliittijulkkiksia, joiden ansiot ovat ilmavaivoissa…, ei kun -veiveissä ja peliteollisuuden piha… ei kun vihalinnuissa sekä hyväntekeväisyyssäätiöissä…, ei kun säästöissä ja leikkauksissa.
Kateellinen? Tottakai ! Minua ei kutsuttu – ainoat pikkujoulunomaiset kutsut 2011 olen saanut ex-työkavereilta (säälistä) ja kollega-journalisteilta, jotten kirjoittaisi heistä pahasti. Hyvästi! Siis kansannousun vuosijuhlat 2012…
Twitter-hetki oli mediamaailmassa kuulemma käänteentekevää historiaa. Millaisia lie historialliset puheenvuorot? (Huom! En ole lukenut yhtään twitter-viestiä enkä yhtään paskankeltaista iltalehteä tänään. Huom!)
Arvelen, että avokaulaiset keskiaikaiset laahukset ja homoparit tanssilattialla kiinnostivat kansalaisia erityisesti (?). Elleivät sitten Paulus & Saulus – presidenttiehdokkaiden nuorten puolisoiden luontevanseksikäs olemus ja aidonlämmin hymy. Entä muut Paavot, nuo totiset torvensoittajat? Muistiko kukaan heitä twitter-viestillä, kertokaapa! Tai ei, kyllä minä uskon että se ilmavaivainen kiekkoilija vei suurimman huomion – varsinkin jos antoi tulla tuutin täydeltä seisovan pöydän ääressä…
PS. Andrei Platonovia mukaillen: Ilman minua Suomen kansa ei olisi täydellinen…
Joensuun virallinen Öisinajattelija