Journalistiyhdistys täytti vuosia
Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistys vietti lauantaina 3.12. juhlia. Tuli kuluneeksi 90 vuotta yhdistyksen perustamisesta. Olin vieraslistalla. Jostakin kumman syystä yhdistyksen puuhamiehet eli toimittajat Markku Liikamaa ja Peter Sjölund suosivat laajaa kutsuvieraslistaa, näköjään. Olisiko yhdistys saanut perinnön, rikastunut? KYSYN VAAN – tarjoilu oli niin ylenpalttisen runsasta, että köyhää freelanceria hävetti… Ja Suonna Konosen luotsaama ”rockabillyreggaekantribändi” HuojuvaLato pisti sukat sekaisin.
Ensin tosin istuttiin hartaustilaisuuteen ja kuunneltiin toimittaja Hannu Taanilan pikkujoulusaarna, jonka aiheena oli ”Journalismin nykytila”, väljästi ottaen. Taanilan jälkeen Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen luki madonlukuja siitä miten journalisteja lähitulevaisuudessa heitellään kortistoon ja palstatila senkun supistuu. Uutinen ei tullut yllätyksenä, koska esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston nokkamies Risto Uimonen kävi varoittelemassa asiasta Joensuussa jo vuosi takaperin. Money talks.
Takuuvarma Taanila
Hannu Taanila väitti tunnin kestäneen saarnansa puolivälissä olevansa yhä Aatos Erkon ystävä kahvikupin äärellä. Kyllä ihmetyttää, Erkon pinna siis. Tai sitten Suomen Pravdan pääomistajalla vaan on varaa aitoihin tunteisiin ja salarakkautta kulttuuriin. Taanila ei sanoja säästellyt ja muutkin suomalaisen hyvinvoinnin symbolit ja brändit saivat kyllä kuulla kunniansa. Kun Taanila lopetti, tutkija Laura J. Ilomantsista totesi puoliääneen: ”Totisesti minä sanon, että on ilo kuunnella noin kulttuuritietoista ihmistä!”
Taanila aloitti kaukaa, käsitteiden ääreltä. Media tulee latinasta, sanasta MEDIUM, joka tarkoittaa jotakin keskellä olevaa, journalismissa VÄLITTÄJÄÄ – tiedon / tapahtuman ja ihmisen / kansalaisen välillä.
Tuo välittäjän asema vain on aika tavalla muuttunut 2000-luvulle tultaessa. ”Välittäminen” eli esimerkiksi kirjoittaminen pitää tapahtua korkeintaan liuskan mitassa ja televisiouutinenkin puristaa puoleen minuuttiin ellei sekuntteihin. Kiire on hirvittävä, aivan kuin meteori olisi putoamassa ellei uutinen ehdi ja mahdu siihen ja siihen saumaan… Laatu heikkenee, sanoma kapenee, mutta journalistit eivät juuri protestoi. Lähtevät kuin lampaat kun potku perseeseen tulee. Ihmettelen.
Mediamatkalla viihteen ikuisuuteen
Hannu Taanila pohti myös median asemaa ”modernissa maailmassa”. Ennen nykyistä ”informaatioyhteiskuntaa” mediaa käytettiin, medioissa piipahdettiin. Sieltä haettiin kriittistä tietoa, asioita ja ilmiöitä ja niiden tulkintoja. Journalistit olivat oikeasti tiedon välittäjiä, seulojia ja eläviä hakukoneita. Nyt journalisti on juoksupoika ja olevinaan ”informaatioyhteiskunnan sisällöntuottaja”. Ja kansakunta oleskelee mediassa päätoimisesti: kuulokket tai känny korvalla, tietokone polvilla. Mediamatka viihteen ikuisuuteen on alkanut. Istukaa mukavasti! Ensin perusteellinen puhdistautuminen – aivopesu, please!
Sieltä, siis virtuaalitodellisuudesta tullaan sitten putipuhtaaksi pestyinä piipahtamaan reaalitodellisuuteen, missä ei viihdytä kuin hetki. Kun ei kukaan viihdytä eikä ole viihdettä, naurattajaa. Mediaviihde alkaa olla totta, reaalimaailma epätodellinen.
Kammottavinta tässä virtuaalitodellisuuden viihdeviidakossa on se, että ympäröivä reaalimaailma selitetään, suljetaan ja verhotaan orwell-uuskielellä ja kuvilla, jolloin se alkaa menettää todelliset kasvonsa tajunnanteollisuuden jytkeessä. Aito tieto on vanhanaikaista avaruuspölyä, kukapa Hegeliä tai Marxia lukisi, edes Snellmannia. Journalisti ei ole enää minkään valtakunnan medialähettiläs/välittäjä, vaan aiheesta ja paikasta toiseen syöksähtelevä ERKKOmaailman juoksupoika…
Hyvää mediapitoista itsenäisyyspäivää, kollegat juoksupojat jos -tytötkin & kaikki muut harvapäiset lukijani!
Joensuun virallinen Öisinajattelija