Joskus jopa sanomalehti KARJALAINEN 27.4.
ja
lehden kulttuurisivu on täyttä asiaa!
koska mukana on ystävämme TOISINAJATTELIJA ISMO BJÖRN,
(Suonna Konosen persoonallinen haastattelu Ismosta)
ja häntä peesaa
Öisinajattelija, arvioimalla Ismon toimittaman vuosikirjan samalla sivulla,
tekstini tässä:

Ismo Björn (Toim.). Ihmeellinen luonto. Kirjoituksia luonnoista.

Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 16. 2014, 166 s.

Tuottelias erikoistutkija Ismo Björn on lähtöisin Outokummusta, missä luontoa raiskattiin menneinä kaivostoiminnan vuosikymmeninä olan takaa. Ehkäpä tässä on syy siihen, että historioitsija on Kaikki irti metsästä -väitöskirjaansa myöten ollut aina kiinnostunut ympäristöasioista ja luonnosta. Ennen Ismo Björnin omaa artikkelia Outokummun Kaivoksen historiasta ja sen aiheuttamasta ympäristötuhosta, en edes tiennyt että siellä tilanne oli niinkin järkyttävä.

Björnin toimittama Ihmeellinen luonto on vuosikirja, jossa luonto nähdään termin eri merkityksissä. Johdannon jälkeen artikkelikokoelman avaa Kaija Heikkisen sota-ajan naisista kertova Naisen hellä luonto rintamalla. Sitä seuraa Tuomo Särkikosken Saunan suomalainen luonto. Ja kun arkistomies Jarno Linnolahti esittelee vielä Titanicin suomalaiset uhrit perinpohjaisessa artikkelissaan Ihminen luonnon armoilla, voi kai todeta että luontoa on moneksi…

Vuosikirjasta löytyy sekä painavampaa että kevyempää tekstiä. Se on helppolukuinen ja pysyttele suurelta osin Pohjois-Karjalan historiassa tai maisemissa. Sivistävää ja välillä jopa hauskaa luettavaa!

Hauskimmasta päästä on Seppo Sivosen esittelemä Louis Kuhnen luonnonmukainen lääketiede ja sen suomalaiset sovellutukset 1900-luvun alussa. Jo artikkelin nimi herättää kiinnostuksen – Kuhnimista Karjalassa. Kuhnen kasvisruokavalio, kylpy- kylmä- ja vesihoidot saattoivat jotakuta ehkä auttaakin, mutta miehen teoreettiset pohdinnat olivat kyllä puoskaroinnin huuhaa-alueelta.

Vankkaa asiantuntemusta on kosolti mukana. Tarkoitan esimerkiksi Pertti Rannikon, Heikki Simolan ja Ari Lehtisen panosta. Lehtinen pohtii Joensuun kaavasuunnittelun historiaa aina nykyhetkeen saakka ja Simola yllättää erittelemällä taiteilija Pekka Halosen tunnettua maisemamaalausta Erämää, ekologisen historian näkökulmasta. Rannikon Unelmia Tuulijärvestä käy Venäjän Karjalan puolella katsastamassa Lieksajoen kautta Pieliseen päätyvän vesistöalueen alkulähteitä. Kun tähän vielä lisätään Kirsti Laurenin Patvinsuo-”matkakertromus” ja Heikki Vesajoen Pielisjoen valjastaminen, voi todeta, että pohjoiskarjalaisissa luontomaisemissa oikeastikin liikutaan.

Vuosikirja päättyy rankkaan ja kriittiseen arvioon suomalaisesta kaivostoiminnasta. Miika Raudaskoski erittelee keskustelua Otanmäen kaivoksen perustamisesta ja Ismo Björn pistää puihin kotikaupunkinsa Outokummun – ”kaivostoiminnan isän”.

Johtopäätös on karu. Talvivaaran tilanne ja ympäristökatastrofi osoittaa, että paljonkaan ei ole Kummun menneistä virheistä opittu: luonto kostaa!

Pentti Stranius