Me kaikki olemme visuaalisen kulttuurin suurkuluttajia tai kohteita, joskus addikteja, orjia ja kuvakulttuurin uhrejakin. Visuaalisuus vie mennessään ja se on joka puolella, tunkee lähelle, harrastuksiimme ja yksityiselämäämme.
Kaikille kuva ei ole kirous, selfie on jopa päivän sana, huippuhetki ja muoti-ilmiö.
Selfie
Suuri osa nykynuorisoa on selfie-kuvauksen suurkuluttajia vuonna 2017. Kuvia pitää ottaa kaikkialla, kaikkina ajankohtina ja varsinkin frendien tai julkkisten kainalossa. Voi kysyä, miksi? No tietenkin selfie on lyhin tie hetken kuuluisuuteen. Ja toisaalta, kun olet ottanut selfien 14-vuotiaana tyttönä pikkupikkubikineissä tai ilman, saatat katua kuvaasi jo 15-vuotiaana. Myöhäistä! Olet jo kierrätyksessä, kuvasi leviävät ja pedofiilitkin saattavat kiinnostua ja hyödyntää sinut kuvankäsittelyssä, tehdä sinusta haluamansa seksiobjektin.
Valvontakamera
Olet valvontakameran kuvissa päivittäin – varsinkin jos asut isommassa kaupungissa. Sinua seurataan, liikkeesi tiedetään, jopa ostosparatiisisi jäljitetään kun käytät älypuhelintasi. Oma huipputekninen televisiosi tai tietokoneesi saatetaan valjastaa kuvaamaan yksityisyyttäsi, tiesitkö? Niin, miksi viivähdit asematunnelissa pitkään ja juttelit tuon oudon huumekundin näköisen hörhön kanssa? Mikä sai sinut ostamaan S-marketin sukkahousut, suklaat, kukkapuskat tai kondomit viime maanantaina? Miksi suuntasit Kallioon vaikka asut Töölössä? Etkös olekin naimisissa ja vaimollasi kierukka? Sekin tiedetään, tottakai.
Salakuva
Nainen! Sammuitko ystäväsi kämpille? Toivottavasti et AXL Smithin makuuhuoneeseen. Jos tulit kuvatuksi siellä ja otit suihin, niin häpeä saattaa seurata sinua loppuelämäsi. Ajattelepa vain, että kuvat kulkevat ja joku heittää ne eteesi hääpäivänäsi. Sellaista sattuu… ja usein, ainakin tuolla rapakon takana. Kuvilla kiristäminen on aika yleistä.
Mikä kuvassa koukuttaa?
Mikä kuvassa koukuttaa? Sinä itse, Oma ego. On aina houkuttelevaa ja jopa imartelevaa tulla kuvatuksi, kuvata itse itseänsä, kuvitella että juuri tällaisena haluan tulla kuvatuksi, tänä hetkenä, tässä miljöössä. Sen sijaan kukaan ei huvikseen halua esiintyä valvontakamerassa, vaikkapa paskalla vessassa tai panemassa takaa hississä. Kaikista vähiten haluamme esiintyä salaa kuvatuissa kohtauksissa, intiimisti, puolustuskyvyttöminä, sammuneina.
Emme silti voi kontrolloida kuvia valvontakameroissa, mutta kylläkin kuvia, joita laitamme nettiin, ajattelematta sen enempää seurauksia ja sitä, että siellä poseeramme kenties lopun elämäämme.
Olisiko aika miettiä? Olla kuvissa vähemmän ja vain omilla ehdoilla ja aikuisina?
Sikäli kun se on mahdollista, ennen orwellilaisen yhteiskunnan täydellistä valvottua maailmanvalloitusta. Visuaalisen kulttuurin aikakauden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että olemme jatkuvasti kuvissa, joissa emme halua olla. Siksi myös kaikenlaiseen kuvaamiseen, valvontaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Saati itse nappaamiinsa kuviin, joita yhtään ajattelematta levitämme sinne tänne.
Ps. sain vuosikymmeniä sitten, ennen selfie-aikakautta, tyttöystävältäni valokuvan postissa. Olimme jo suhteen lopettaneet, mutta tyttö rakasti (alastomien) ihmisten ja eläinten valokuvaamista. Niinpä löysin itseni kuvasta, jossa makaan alasti vatsallani, syvässä unessa, ja pyllyni päällä mönkii kilpikonna. Luokittelen sen taidekuvaksi enkä kanna kaunaa…vaikka se leviäisi maailman ääriin. Siitä ei tunnista minua, vain sen kilpikonnan.
Öisinajattelija