Uusi suomalainen ”skinicity” on synnytetty. Ainakin mediassa. Se on piskuinen Lieksa itärajalla, muuttotappiokunta, jossa sijaitsee Suomen komein agraarikylä-ulkoilmamuseo. Lieksa on myös perinteisten kesäisten vaskiviikkojen ylläpitäjä, Markku Pölösen keskinkertaisen elokuvan nimi ja taitaa se olla kirjailija Heikki Turusen kotikuntakin…
Nyt Lieksan maine on mennyttä. Lieksa halusi ja on saanut parin viime vuoden aikana noin parisataa pakolaista. Käsittääkseni kiintiöpakolaisia – Somaliasta, suurin osa. Nyt sitten yli puolet Pohjois-Karjalan rasistisista rikoksista kirjataan Lieksassa.
Eiväthän ne 200 pakolaista sinne itärajalle 12 000 asukkaan pikkukaupunkiin mitenkään mahdu! Lupsakoiden karjalaisten ja entisten ”pakolaisevakkojen” pariin. Eivät muutama sata mustaa mahtuneet aikoinaan paljon isompaan Joensuuhunkaan. Muistan hyvin. Satuin olemaan vuonna 1993 paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) nuorisosihteeri ja kovastikin skiniliikkeen kanssa tekemisissä.
Niin, Lieksassa nämä ”penteleen pakolaisturistit” (=paikallinen ilmaisu) liikkuvat kylänraitilla iltaisinkin, mikä herättää huomiota. Nykyisin kun Lieksassa ei iltaisin jalkaisin kuljeta, autolla vain. Ja huh, yllättäen joku tarkkaavainen kiikaroi koti-ikkunastaan kuinka somalimies ajoi kylän läpi ihan yksityisautolla. ”Ostavat niille autotkin”…! ”Isänmaalliset” skininuoret ovat nousseet vastarintaan. Autoja on poltettu, ikkunoita säretty, huudeltu ja nimitelty
”Suuri häpeä”
Viime viikonloppuna Lieksassa virtasi jo veri. Kun kolme somalia poistui lauantaiyönä ravintolasta, seurasi joukkotappelu, jossa syntyi sen verran puukonhaavoja, että yhtä somalia ja yhtä suomalaista nuorta jouduttiin käyttämään lääkärissä. Onneksi kukaan ei kuollut.
Tästä murhenäytelmästä suurilevikkisin paikallislehti Karjalainen – ja sen rikostoimittaja Markku Liikamaa – repi aiheellisen otsikon: ”Rasistinen rikos on suuri häpeä”. Kolumnissa kuitenkin syyllistetään reippaasti kaikki lieksalaiset: ”Lieksassa tunnutaan nyt olevan sitä mieltä, että maahanmuuttaja, joka pyörii kylillä aamuyöstä, hakee vain hankaluuksia”. Liikamaan tekstistä paistaa läpi jonkimmoinen vahingonilo. Siis että ähä kutti, olettepa siellä takapajuisessa Lieksassa nyt samassa liemessä kuin me ennen Joensuussa; saatiinpas tämä skinicityn maine pois niskoilta ja työnnettyä sinne itäänpäin…
Liikamaa vielä elvistelee, että Joensuussa nimenomaan media – Karjalainen ja Karjalan Heili ”…nostivat skinien teot lehtien sivuille”. Ei pidä paikkaansa. Lehdet vaikenivat pitkään eikä esim allekirjoittaneen yleisönosastokirjoituksia asiasta julkaistu! Vasta kun muuann poliisimies ryhtyi pitämään skinitoimintaa pesäpallomailoineen rikollisena toimintana ja amerikkalaista koripalloilijaa uhkailtiin, lehdetkin havahtuivat. Parhaansa mukaan ne aluksi vaikenivat häpeällisestä rasismista. Tätä ei näköjään Liikamaa enää jaksa muistaa (?).
Ei Liikamaa eikä kukaan muukaan mainitse sanallakaan niitä sosiaalisia ongelmia, joiden vuoksi suuri osa lieksalaisnuoria vaeltelee vailla työtä ja koulutuspaikkaa. Eikä kukaan ole ollut vaatimassa lisää resursseja Lieksan ulkomaalaisten kotouttamiseen, kulttuuritoimintaan jne. Minä vaadin. Kotouttaminen tuottaa myös työpaikkoja ja ulkomaalaiset tuovat omaa osaamistaan ja kielitaitoa itärajalle.
Lieksan Lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Marja Mölsä ihmettelee samaa kuin minäkin. Hänen mietteensä voi kiteyttää: Mitä hittoa, tehdäänkö lieksalaisista väen väkisin rasisteja?
Myös kansalaisaktivisti Inka Kivi ärähtää: ”Mediajulkisuus lähtee voimalla leimamaan lieksalaisia rasisteiksi, vaikka itse asiassa Lieksa on ottanut vastaan ja pyrkinyt järjestämään siedettävät olot koko joukolle maahanmuuttajia. Lieksassa on ollut kapakkatappeluita yömyöhään aina ennenkin, siinä ei sinänsä ole mitään uutta, nyt vain yhtenä osapuolena oli maahanmuuttaja. Ei tuo kuitenkaan anna oikeutta leimata koko Lieksaa ja kaikkia lieksalaisia. Sitä paitsi, meillähän on moskeijakin keskeisellä paikalla Pielisentien varrella, työväenyhdistyksen Kulma-talossa …”.
Yhteistyötä
Väkivaltaisen rasismin torjuminen vaatii yhteistyötä, minkä lieksalaiset itsekin hyvin tajuavat. Palaverejä, keskustelutilaisuuksia ja seminaareja on ollut yllin kyllin. Joensuussa alkoi tulla 1990-luvulla tuloksia kun mm. poliisi, sosiaalitoimi, nuoriso- ja jengityö, Punainen risti ja MLL löivät viisaat päänsä yhteen. Tarvittiin myös katutasolle jalkautumista. Sittemmin mukaan tuli myös yliopisto ja rasismitutkimus. Avainsanoja ovat myös ennaltaehkäisy ja ns. varhainen puuttuminen rasistisiin ilmiöihin. Erityiskiitoksen ansaitsevat Joensuussa mm. poliisimies Erkki Kanerva, kansalaisaktivisti Melody Karvonen ja nuorisotyöntekijä Jouni Erola.
Minkään tason nimittelyä, huutelua ja arkipäivän syrjintää ei tule Lieksassakaan katsoa sormien läpi. Kysymys on ihmisoikeuksien puolustamisesta, perushumanismista. Jokaisella pakolaisella ja ulkomaalaisella on ihmisoikeutensa! Niitä kunnioitettakoon, ja erityisesti ruumiillista koskemattomuutta.
Joensuun virallinen Öisinajattelija
PS. tämä oli muuten 200. blogini KU-verkkolehdessä…