Lieksassa on viime vuosina järjestetty lukuisia keskustelutilaisuuksia ja seminaareja maahanmuuton tiimoilta. Kotouttamistyötä tehdään kaupungissa monen toimijan voimin. Mutta vain harvoin tämä positiivinen panos ja asiallinen keskustelu ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Viimeksi Lieksa oli Suomen kartalla silloin kun muuan Jussi Halla-aho kävi luettelemassa madonluvut siitä mitä maahanmuutto meille maksaa – ja ojentamassa lieksalaisia päättäjiä siitä kuinka täällä tulisi toimia.
Näkökulmia kotoutumiseen 3.4.2014
Lieksan somaliasiaintyöryhmä ja kaupunki järjestivät torstaina 3.4. yleisötilaisuuden, johon tuli kuulolle 70-80 kaupunkilaista, heistä miltei puolet maahanmuuttajia. Osa keskustelusta tulkattiin sen vuoksi myös somaliksi. Mielipiteitä esittivät kaikki osapuolet, myös harvemmin äänessä olevat maahanmuuttajanaiset. Tilaisuudessa tarjottiin kahvia, teetä ja somalilaisia piirakoita, sambuuseja, joihin Lieksassa on jo totuttu monissa toritilaisuuksissa ja myyjäisissä.
Keskustelua veti työryhmän puheenjohtaja Farah Mohamed Hersi ja osa puheenvuoroista tulkattiin. Hyvä niin. Pari kolme vuotta kaupungissa asuneet somalit osaavat suomea vielä pääosin vasta auttavasti ja saavat harvoin äänensä kuuluviin.
Nuori Ali Aden Ismaan kertoi oman kotoutumistarinansa ja kehotti kaikkia ulkomaalaisia opiskelemaan kieltä ja sitä kautta ammattia…”niin paljon kuin jaksat!”. Hän oli tyytyväinen lieksalaisiin opettajiinsa ja mainitsi erityisesti jo eläkkeelle siirtyneen aktivistin Irma Nykäsen, Tukipisteen keulahahmon. Yleisökeskustelussa nuori somalinainen kertoi myöhemmin, kuinka vaikeaa on saada vaikka harjoittelupaikkaa, jota tarvitsee opintojen suorittamisessa. Kysymys on paljolti myös työnantajan asenteesta, ei aina nuoren puutteellisesta kielitaidosta.
Yliopisto-opiskelija Warda Ahmedin tarina oli poikkeuksellisen positiivinen. Hän tuli pakolaisvanhempiensa mukana lapsena Suomeen ja on päässyt sekä opiskelemaan että moniin työelämän hankkeisiin mukaan. Huivia käyttävä Warda Ahmed ei ole henkilökohtaisesti juuri kärsinyt rasismista, mutta kertoi myös todella säikähtäneensä sitä kielteistä ilmapiiriä, mikä Suomessa nousi muutama vuosi sitten kun asenteet ja monen suomalaisnuorenkin kielenkäyttö muuttui rasistiseksi.
Lähimain kaikissa somalien käyttämissä puheenvuoroissa korostettiin kielitaidon, opintojen ja työn merkitystä kotoutumisessa ja kotouttamispolitiikassa. Jo se fakta, että reilut 300 somalia on muuttanut Lieksaan ja asunut pari kolme vuotta paikkakunnalla, kertonee siitä, että kaikesta kielteisestä kohusta huolimatta täällä pärjätään ja paikallisväestön asenteissa näkyy selvää muutosta. Tulevaisuudessa työelämä ratkaisee sen, kuinka isolla joukolla maahanmuuttajat lopulta suuntaavat isompiin kaupunkeihin. Mielestäni valtiollista tukea uusiin kotouttamispolitiikan jatkohankkeisiin tarvittaisiin kipeästi. Myös töitä, vaikkapa niin sanottuja hätäaputöitä, joilla ennen vanhaan autettiin rajaseudun muuttotappiokuntia! Eikä kysymys ole vain maahanmuuttopolitiikan tukemisesta, vaan ennen kaikkea siitä, että rajaseutu pysyy asuttuna eikä koko Suomen nuoriso tunge pääkaupunkiseudulle tai aluekeskuksiin. Suomalaiselle nuorisollekin on löydyttävä ja löydettävä myös syrjäseuduilla opiskelupaikkoja tai mielekästä työtä!
Maahanmuutto, kirosana?
Lieksan yleisötilaisuuteen oli kutsuttu myös turkulainen kaupunginvaltuutettu ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson. Hän on tutkinut ihmisoikeuskysymyksiä ja muitakin maahanmuuttoon liittyviä oikeudellisia puolia myös opinnoissaan. Maasta toiseen siirtymisiä nimittäin kontrolloidaan ja valvotaan monin pykälin eikä Suomeen ”pääseminen” ole lainkaan helppoa esimerkiksi EU:n ulkopuolelta.
Andersson käsitteli sujuvasanaisessa luennossaan muun muassa sitä, kuinka ”maahanmuutto”-termistä on pikku hiljaa muotoutunut negatiivinen ilmaisu ja mielikuva, johon jo lähtökohtaisesti suhtaudutaan epäluuloisesti. Muutama tuhat pakolaista ja turvapaikanhakemusta vuosittain saa monet takajaloilleen, vaikka taloudellinen merkitys, myös työvoiman kannalta, olisi loppujen lopuksi Suomelle hyödyksi. Ja välillä kokonaan unohtuu se tosiseikka, että kysymyshän on myös kansainvälisyydestä, ihmisoikeuksista, liikkumisvapaudesta ja Suomen YK-velvoitteista.
Li Anderssonin mielestä juuri positiivinen informaatio onnistuneista hankkeista on tuiki tärkeää. Se, että mediassa ja keltaisen lehdistön sivuilla näkyvät vain kuuluisat ”palavat lähiöt” ja joukkotappelut muokkaavat tehokkaasti asenteita.
Alustuksia ja kommentteja kuunnellessa tuli väistämättä mieleen myös kysymys: onko Lieksassa tehty tarpeeksi omien hankkeiden esilletuonnissa ja markkinoinnissa?
Ja miksi vain kielteinen informaatio maahanmuuttoasioissa on edelleen niin keskeinen myyntivaltti mediassa? Siksikö, että tälläkin hetkellä ministerien ”kehysriihen” leikkauspolitiikan kielteisista seurauksista voitaisiin syyllistää aina ”ne toiset”, siis ulkomaalaiset, jotka muka tulevat tänne pelkästään ”nauttimaan hyvinvointivaltiomme hedelmistä”?
Öisinajattelija