Pietarin Kronstadtin linnoitussaaren edustan suurpato on vihdoin valmis. Sitä rakennettiin yli 30 vuotta ja patorakennelmaa suunniteltiin jo puoli vuosisataa sitten, ellei aikaisemminkin. Siitä ei aivan tullut Iisakin kirkon mittaista työmaata…, onneksi.
Padosta on monta mielipidettä, mutta yhä selkeämmin aletaan tajuta sen merkitys Pietarin suojelemiseksi tulvilta. Kokemusperäistä tietoa jo onkin.
Kaupungin paikka
Muistanette tuon hullunrohkean Romanov-suvun tsaarin, Pietari Suuren? Hän rakensi ikkunan Eurooppaan suolle, Suomenlahden itäiseen kärkeen, Inkerinmaalle – sinne, missä Neva -joki laskee Suomenlahteen. Pietarin kaupungin paikka oli strategisesti oikeanlainen, ottaen huomioon 1700-luvun alun suurvaltakamppailun Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäjä voitti sen kisan, ja 1700-luvun SuurenPohjansodan seurauksena Ruotsi (eikä se ollut mikään Ruotsi-Suomi, Suomea ei ollut olemassakaan, ainoastaan verotettavat talonpojat ja tykinruoka itäisillä mailla, Tukholman näkökulmasta) menetti asemansa Itämerellä. Venäjästä tuli suurvalta. Valitettavasti…tai sitten ei.
Joka tapauksessa, vaikka Pietarin kaupungin paikka Neva-joen suistossa oli strategisesti oivallinen, luonnonolosuheet huomioiden se oli kurja. Suoperäinen maa, joka piti valloittaa (=Vasilinsaari mm. ) kanavia kaivamalla, lisämaata ja pölkkyjä Vasilinsaaren maastoon iskemällä. Paljolti orjatyövoimalla kuten suuret rakennushankkeet myöhemminkin, Stalinin Venäjällä.
Pietari Suuri ei voinut tajuta tulvien merkitystä kaupunkia rakentaessaan, mutta aika pian luonnonvoimat yllättivät. Vesi nousi Suomenlahdelta puhaltavan tuulen ansiosta syksyisin jopa 4-5 metriä pahimmillaan. Tulvavesi tunkeutui kellareihin ja tuhosi uusien rakennusten perustaa.
Tulvan syy?
Pietarin padosta on Finljandijassa puhuttu paljon, ja pääasiassa kielteiseen sävyyn. Asiaa ei ole meillä selitetty kansanjoukoille samalla intensiteetillä kuin itänaapurissamme. Öisinajattelija (joka on pelastanut Mytninskaja Naberezhnajan asuntola kuutosen kellarivarastoja tulvilta 1973-75) selittää asiaa nyt:
Neva-joki on aika tasainen, ei paljon korkeuseroja Laatokasta lähtien. Neva laskeskelee vetensä kuin laiska juoppo tanssilavan nurkalla eli hiljakseen Suomenlahteen. Kun Suomenlahdelta eli ”lännestä” (kaikki paha Neuvostoliittoon tuli lännestä) tuulee tavallista hurjemmin, Neva-joen lasku alkaa taantua ja vesi pakkautuu Suomenlahden pohjukkaan. Siellä pohjukassa on se Pietarin miljoonakaupunki, joka sijaitsee suht tasaisella suomaalla.
Kun tuulee yhä vain hurjemmin, Nevan vesi täyttää ensin Pietarin kanavat, sitten kellarit ja lopulta jopa ensimmäiset kerrokset rakennuksista. Talvipalatsi eli Eremitaasikin on ollut monta kertaa vaarassa ja Vasilinsaari miltei veden peitossa. Vasilinsaarella sijaitsee yliopisto, akatemia ja muuta tärkeää tilpehööriä…
Öisinajattelija muistaa hämärästi vuosien 1973-75 tulvat. Tarkkaa eli sitä pahinta vuotta en muista muuten kuin, että Vladimir Vysotski vieraili kaupungissa ja vanhin poikani taisi olla vuoden tai parin ikäinen. Tämän voisi tarkistaa, mutta antaa olla…
Tulva alkoi aivan äkkiä syys-lokakuun vaihteessa kuten aina. Yöllä tuuli yltyi myrskyksi ja aamulla Nevan rannat jo lainehtivat. Asuntolassa tuli hälytys. Kaikki opiskelijat pestattiin pelastamaan kellareita, kirjastoja, hallintorakennuksia jne ja hälytysvalmius annettiin myös Eremitaasiin, joka sijaitsi asuntolaani vastapäätä, toisella rannalla. Muistan elävästi sen aamupäivän: uikkarit jalkaan ja asuntola kuutosen alakerran varastoon, jonne vesi jo tulvi. Muistan kuinka jotkut pahviset säilytyslaatikot hajosivat – Pushkinin ja Dostojevskin kootut kelluivat vedessä. Kirjojen joukossa näin hämmästyksekseni myös Stalinia. Kukaan ei rientänyt niitä ensimmäiseksi noukkimaan jääkylmästä vedestä. Myöhemmin – kirjoja ja vaatelaatikoiden nsisältöjä kuivateltiin asuntolan portailla. Sinä yönä pahimmillaan seisoimme tuntikausia vyötäisiä myöten jääkylmässä vedessä, mutta kukaan ei vilustunut. Kylmä…tai liika kuumuus oli jo vuosia lisännyt sietokykyä ja sopeutumista.
Pato
Tulvien estämiseksi rakennettu Pietarin pato siis estää veden kasaantumisen kaupungin edustalle, jo kaukana ulapalla, KUN TUULI KÄY SUOMENLAHDELTA villinä ja vapaana. Luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden vaatimuksesta patoon rakennettiin vuosikymmenien saatossa suuri määrä isoja aukkoja, sulkuportteja, jotka voidaan normaalitilassa pitää auki, jotta Pietarin edustan vesi vaihtuisi. Näin on myös tehty. Alussa havaittiin kaupungin edustan rehevöitymistä, mikä on – käsittääkseni ja tietojeni mukaan – nyttemmin korjaantunut. Patotyö on ollut suuri menestys, venäläisen insinööritaidon ja luonnonsuojelutyön yhteistyön kohtuullinen hedelmä. Padon toinen tarkotus on myös hyvin ympäristöystävällinen: padon päällä kulkee Pietarin ohikulkutie. Se on nyttemmin aivan välttämätön kammottavan liikenneruuhkan osittaiseksi purkamiseksi Pohjolan Venetsiassa…
Joensuun virallinen Öisinajattelija