Maailmaa parannetaan monin tavoin. Jotkut puhumalla, toiset tekemällä, kolmannet sotimalla. Miten niin sotimalla? Siten, että tiettyjä sotia on pidetty kautta historian oikeutetuimpina kuin toisia. Sotilasliitto Nato ja suurelta osin EU pitävät tätä nykyä ns. Afganistanin ja Irakin ”operaatioita” oikeutettuna maailmanparantamisena. Noihin maihin viedään nimittäin demokratiaa, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja läntisen oikeusvaltion arvomaailmaa, jos Suomen Pravdaa on uskominen. Tai ainakin joku kuvittelee, että ”demokraattinen” länsisysteemi juurtuu myös ”ystävällismielisen” miehityksen ja sotimisen kautta.
”USA ja Nato – rauhan perikato!” – iskulause on ollut paljon käytössä erilaisissa sodanvastaisissa mielenilmauksissa.
Sitä huudettiin viimeksi Joensuun torilla, ainakin silloin kun Nato puuttui pommein ja miehitysjoukoin Jugoslavian, Irakin ja Afganistanin kriiseihin. Joensuun Rauhanryhmä, jota luotsaa ikiaktivisti Kirsti Era, perustettiin nykymuodossa nimenomaan Jugoslavian sotien ja erityisesti Belgradin pommitusten vuoksi.
Suomen oikeisto on puuhannut maan Nato-jäsenyyttä vimmaisesti jo kohta parikymmentä vuotta. Kampanja alkoi heti Neuvostoliiton hajoamisen (1991) jälkeen. Julkisia ja salaisia keskusteluja ja neuvotteluja käydään koko ajan kulisseissa. Jo toistakymmentä vuotta sitten muistelen EU-edustaja Esko Seppäsen kirjoittaneen ja puhuneen siitä kuinka myös armeijan ja aseistuksen yhteensovittamisesta Nato-varustuksen kanssa on pitkälle sovittu Brysselissä. Joka vuosi myös kysellään kansan mielipidettä Natosta – tarkoituksena manipuloida suomalaiset Nato-myönteisiksi. Silti ylivoimainen enemmistö sanoo Natolle EI. Suomalaisille puolueettomuus ja liittoutumattomuus on periaatteellinen kysymys, jota poliittinen eliittimme ei tänä päivänä arvosta tippaakaan. Ja tarkoitan tässä yhteydessä pääsääntöisesti kokoomus-puoluetta ja sen Nato-kampanjaa johtavia keltanokkia, Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia, joilta puuttuu sekä moraali että historiatietoisuus.
Suomi ei suostunut yhteisiin sotaharjoituksiin Neuvostoliiton kanssa, aikoinaan 1970-luvulla – vaikka YYA-Suomessa elettiin ja itänaapuri painosti. Siksi voi vain ihmetellä miksi meidän pitäisi leikkiä sotaleikkejä tänä päivänä Naton lipun alla, tai yleensäkään järjestää minkään valtakunnan yhteisiä seminaareja sotilasasioissa. Suomea ei uhkaa mikään eikä kukaan, ei idästä eikä lännestä. Nato-kampanjaa viritellään ja lietsotaan tarkoituksellisesti ryssävihan ja naapuriepäluulon jälkimainingeissa. Toisaalta, Natoa propagoidaan jo peräti rauhanjärjestönä, jolle muka kuuluisi YK:n mandaatti erilaisissa rauhanoperaatioissa. Alexander Stubbin isännöimä Naton strategia-seminaari Helsingissä on epäisänmaallista toimintaa, Suomen ujuttamista pikku hiljaa ja keittiön kautta Naton toiminnan piiriin ja täysjäseneksi. Kansalta ei kysytä mitään. Pitää muistaa, että Suomen ystävälliset suhteet USAhan ja amerikkalaisiin eivät vaadi tuekseen Naton kaltaista sotilasliittoa. On väärin yhdistää natovastaisuus USAvastaisuuteen! Amerikkalaiset ovat sinkkiarkkujen kautta – taas kerran – oppineet, että rauhaa ja demokratiaa ei edistetä sotimalla, ei tippaakaan. Sitä paitsi, kaikki amerikkalaiset eivät kannata Natoa alkuunkaan. Jatkuvat Nato-sodat nostattavat rauhanliikettä joka puolella maailmaa.
Naton sotatoimet Afganistanissa ja Irakissa ovat kaukana rauhanturvaoperaatioista, joissa Suomi on ollut aktiivisesti mukana, esimerkiksi Suezilla ja Kyproksella. Siellä oltiin selkeästi rintamalinjojen välissä. Nyt Nato vaatii, esimerkiksi Afganistanissa, että sotilaallinen operaatio asettuisi selkeästi yhdelle puolelle rintamaa, viemään ”demokratiaa” pommituksin ja miehityksin. Tämä ei ole YK:n perustarkoitusten eikä todellisen rauhanturvaamisen mukaista toimintaa ollenkaan. Puhumattakaan siitä, että satoja ja tuhansia siviilejä kuolee myös Nato-operaatioissa. Nykyaseteknologian valossa epäonnistuneita ”täsmäpommituksia” voi vain ihmetellä.
On perusteltua vaatia kaikkia suomalaisia sotilashenkilöitä pois Afganistanista. Heidät korvattakoon siviileillä – sairaanhoitajilla, lääkäreillä, sosiaalityöntekijöillä ja osaavilla tuhotun maan jälleenrakentajilla heti kun taistelut vaimenevat.
Tosiasia on, että Naton toimet koko maapallon mitassa sen kun aktivoituvat, kun raaka-aineista, erityisesti öljystä ja kaasusta alkaa olla hirmuinen pula. Samoin nämä toimet aktivoituvat koska Amerikan imperiumi ja talousmahti on joutunut historiansa pahimpaan kriisiin ja USAlla on edessään mittaamattomat talousongelmat. Historian valossa imperiumit toimivatkin näin: kun ne alkavat olla sisältä lahoja, sotilaallinen potentiaali otetaan pelottelukäyttöön ja viimeiset kuolinkouristukset näkyvät raakalaismaisina uhitteluina, miehityksinä, pommituksina ja pelottelukampanjoina.
Tällaisessa sotatoiminnassako Suomen tulisi olla mukana? Tätäkö se paljonpuhuttu demokratian vienti on? Naton laajenemiselle on sanottava tiukasti EI. Ei yhtään sinkkiarkkua Suomeen. Love & peace! Nato – rauhan perikato!
Joensuun virallinen Öisinajattelija