Lukeminen voi vaarantaa terveytesi, mutta ennenkuin mieli sairastuu tai pää kipeytyy, se saattaa kannattaa. Erityisen suositeltavana pidetään monipuolista lukemista.
Otin onkeeni. Tartuin Suomen Kuvalehteen (13.2.2015) ja löysin siitä yllättäen mielenkiintoisen artikkelin – ”Tutkittu juttu: RAHA tekee röyhkeäksi”. Asiaa olivat kartoittaneet empirisesti Kalifornian ja Toronton yliopistojen psykologiryhmät. Eräässä kokeessa jalankulkija odottelee suojatielle astuessaan josko autot pysähtyisivät. Selviää, että halvimmilla autoilla ajavat pysähtyvät poikkeuksetta, mutta kalleimpien kaarojen kuljettajista jarruttelee vain joka toinen. Tämäntyyliset kokeet saavat psykologit johtopäätökseen, että varakkuus lisää röyhkeyttä, itsekkyyttä ja kanssaihmisten oikeuksien väheksyntää.
Rikas sallii itselleen sen minkä muilta kieltää. Vaikkapa vain pikkuvilpit tai veroparatiisit. Myös Kalifornian ja Toronton ”empatiakokeissa”, joissa tarkkailtiin syöpää sairastavia pikkulapsia, rikkaat pärjäsivät köyhiä huonommin. Johtopäätös: köyhä kokee solidaarisuutta rikasta herkemmin. Toinen johtopäätös: köyhälle empatia ja solidaarisuus ovat usein välttämättömyys, koska hän saattaa rikkaaseen verrattuna tarvita kipeämmin vastavuoroista apua lajitovereiltaan. Hän siis ottaa tämän alitajuisesti huomioon. Superrikas, jolla on varaa maksaa suhteistaan tai sairauksistaan, ei enää huomioi lähimmäisiään. Suhteellisen loogista.
Fifty Shades of Grey
Kuvalehden artikkeli tuli mieleen Ystävänpäivä-viikolla pariinkin otteeseen. Ihmisten intiimielämästä ja aikuisten seksileikeistä ylen kiinnostuneena piti nimittäin käydä kurkistelemassa kohuelokuva Fifty Shades of Grey. Ei olisi paljon kannattanut.
Elokuvallinen pettymys oli suuri ja tarinan perusidea vino kuin Pisan torni. SM-seksi on hauskaa aikuisten leikkiä, mutta kun ohjaaja Sam Taylor-Johnson tekee siitä draamaa vakavalla naamalla, alkaa naurattaa. Kuvaus on perinteistä kuin runomitta Kalevalassa ja päänäyttelijä, superrikas lähimmäistensä hyväksikäyttäjä Grey pystyynkuollut kiillotettu nahkasaapas. Vain naisten elkeissä on elokuvaa! Ja pääosan Dakota Johnson selviää kunnialla – liekö ottanut Matti Pellonpään vähäeleisyydestä mallia (?).
Muuten Fifty Shades of Grey todistaa vain rikkaiden röyhkeyden ja vallankäytön rajattomuuden, suhteessa seksiinkin. Näin sen näin.
Aatosta jaloa
Aivan toisenlaisena koin rikkaiden maailman kun luin vuoden 2014 lopulla ilmestyneen Leena Liukkosen kirjan, jonka aiheena on Sanoma-moguli Aatos Erkko (1932-2012).
150-sivuisen kirjan nimenä on osuvasti ”Aatos”, mutta se ei ole elämäkerta. Se on Aatos Erkon oma tarina. Tai oikeammin se on se osa Erkon tarinasta, jonka hän on itsestään kertonut kahdelle naiselle – Leena Liukkoselle ja Anna Belfragenille. Näistä jälkimmäisellä on hallussaan todellinen aarre, kymmenen tuntia Aatos Erkon haastattelua videonauhalla. Kuten tiedetään, Erkko ei juuri haastatteluja antanut eikä kameran edessä kekkuloinut.
Ainakin yhden johtopäätöksen Liukkosen kirjasta voi tehdä: Aatos Erkko oli lähes koko elämänsä onneton mies, joka toteutti superrikkaan isänsä, Eljas Erkon tahtoa tahtomattaan. Vanhoilla päivillään hän katuu toistuvasti elämänvalintojaan. No jaa, niin varmaan tekee moni muukin…
Luin menneellä viikolla toisenkin, ihan oikean omaelämäkerran nimeltä ”Näin sen muistan”. Se on yli 500-sivuinen järkäle, joka järisyttää monia sisällöllään kunhan julkaistaan suomeksi huhtikuussa 2015. Tekijä on valtiomies joka muutti 1900-luvulla maailmanhistoriaa – Mihail Gorbatshov. Siihen palaan myöhemmin.
Öisinajattelija