Sotshin talviolympialaiset ovat hyvässä vauhdissa. Pohjoismaatkin näyttävät taas kilpaurheilussa menestyvän – kaikki muut paitsi Suomi. Ovatkohan huoltojoukot unohtaneet Doping-nyssykät Seutulan kentälle, täh?
Sotshi ennen muinoin
Lomailin Sotshissa ensi kerran melko tarkalleen 40 vuotta sitten. 1970-luvun alussa kaupunki oli venäläisen turistin haavekohde ja Mustan meren helmi. ”Helmi” oli myös siellä sijaitsevan rantahotellin nimi. Sotshi oli idyllinen ja luonnonläheinen paikka, jossa riitti puhdasta vuoristoilmaa, rantaviivaa ja lämmintä merivettä.
Kävin Sotshissa useamman kerran. Sattui niin, että ensimmäinen vaimoni oli kotoisin Kaukasuksen etumaastosta, Kubanilta – ja tarkemmin Armavir-nimisestä pikkukaupungista. Armavir oli – ja on – kansojen sulatusuuni: 1970-luvulla neuvostoliittolaisen kansallisuuspolitiikan epäonnistuminen näkyi ehkä pahiten siellä. Missään muualla Neuvostoliitossa / Venäjällä Öisinajattelijaa ei ole kivitetty, mutta Armavirin kulttuuripuistossa niin pääsi käymään. Heinäkuisena yönä, vuonna 1974. Jouduimme vaimoni kanssa juoksemaan pakoon henkemme edestä, kun paikallinen nuorisojengi tajusi ulkomaalaisuuteni…
Mutta asiaan. Toisin kuin Armavir, Sotshi oli tuolloin leppoisanviihtyisä ja edullinen lomapaikka jopa opiskelijoille. Vihreä ja lämmin subtrooppinen vyöhyke Pietarin kosteankylmien talvien jälkeen. Olihan Sotshissa toki jokunen suljettu zonakin. Puoluepamput lomailivat korkeiden aitojen takana, entisten aatelisten kivilinnoissa. Mutta Mustan meren aalloissa öisin alastomina viuhahtelevat nuoret parit eivät etelässä puoluevaltion kontrollitoimista pahemmin kärsineet. Monet pohjoisilla alueilla työskentelevät viettivät Sotshissa kuukausia. Työehdot olivat neuvostoaikana joskus hulppeat, lomat pitkät ja palkat Siperiassa päätähuimaavat. Jos nimittäin raaka työ maistui…
Sotshin korrumpialaiset
Sotshi sai venäläisen ”perimätiedon” mukaan 2014 kisat, koska Putin luuli hakevansa kesäolympialaisia. Erehdys maksoi muutaman kymmenen miljardia euroa lisää. Imeretin laakso (missä Sotshi sijaitsee) on subtrooppista aluetta. Talvikisapaikkojen pykääminen sinne ja toisaalta neitseellisen vuoren rinteelle (missä on vähän luntakin valmiiksi) maksoi käsittämättömiä summia ja inhimillisiä tragedioita. Rahasäkki alkoi vuotaa ja muuttui pohjattomaksi korruptiokuiluksi, jonne ruplia lapioitiin urakalla. Asiasta on paljon kirjoiteltu – ja aiheellisesti. Erityisesti Öisinajattelija on harmitellut menetettyjen miljardien ja korruption ohella kahta asiaa:
1) vierastyöläisten kaltoinkohtelua olympia-areenoiden rakennustöissä
2) Sotshin kaupunkikuvan täydellistä turmelemista ja luonnon tuhoamista
(lisää täällä: http://vapaavenaja.fi/post/75438105904/sotshin-korrumpialaiset)
En surkuttele Sotshin kisoja enempää, mutta sanonpa vielä mielipiteeni paljon kehutuista avajaisista. Mitään pöyhkeämpää ja Venäjän historiaa vääristelevämpää olen harvoin nähnyt! Erityisesti pahoitin mieleni siitä, että kohtalaisen hyvin tuntemani Ville Haapasalo lähti avajaisseremonioitten aikana televisiossa hehkuttamaan näkemäänsä ja toistamaan itseään kuin transsissa. Ville ei pyrkinytkään tällä erää kommentoimaan esim historianvääristelyjä, kuvankauniita ”oikopolkuja” sekä sopivasti ja ikuisesti unohdettuja mustia aukkoja Venäjän menneisyydessä.
Kyllähän venäläiset kuvallisen ilmaisun ja tekniikan hallitsevat ja valssiakin osataan Leo Tolstoin romaanitanssiaisten tahdissa. Mutta että historian mutkat pistetään näin kepeästi suoriksi ja pannaan suoraviivaisesti palvelemaan uutta tsaaria…, siinä on jotakin kammottavaa… . Sitä tyhjyyttä ei noin vain peitetä Venäjän aakkosten tai pukuloistojen esittelyllä!
Ja sanonpa vielä senkin, että kyllä kansainvälisen kilpaurheilun Korkein HyväVeliKerho eli KOK kantaa ison vastuun niin Sotshin kisatragediasta kuin täysin markkinatalouden ehdoilla kasvavasta härskistä liiketoiminnasta nimeltä ”olympialaiset”.
Öisinajattelija