”Tänään studiossa käsitellään pakolaisuutta”
”No eikö sieltä tuu mitään parempaa?”
Näin alkaa Sanna Hukkasen sarjakuvaosuus KULTTUURISIA KOHTAAMISIA -kirjassa. Sen jälkeen suomalainen ”sohvaperuna” eli keski-ikäinen mies alkaa kommunikoida muun perheensä kanssa pakolaisuudesta television ääressä. Tässä ei ole mahdollisuutta näyttää kirjan sarjakuvitusta, mutta se on pääsääntöisesti loistavaa. Hahmot ovat sarjakuvan tapaan karikatyyrejä, noin yleensä, mutta kuvitus pistää mielikuvituksen liikkeelle persujen Suomessa. Ja vielä: sarjakuvat kertovat arkirasismista monesti paljon suoremmin ja enemmän kuin tekstit. KULTTUURISIA KOHTAAMISIA -kirjassa kuville annetaan myös sijaa!
Joensuun yliopiston tuotteliaiden tutkijoiden, Jouko Jokisalon ja Raisa Simolan uutuuskirja on omaperäinen kokeilu yhdistää tietokirjaan myös aiheeseen liittyvää sarjakuvaa. Jokisalo menee rodullisen ja kulttuurisen rasismin juurille, hän lienee Suomen parhaita rasismin historian tuntijoita ja tulkitsijoita myös luennoillaan. Simola kurkistaa kirjallisuuteen ennakkoluulojen ja ”toiseuden” näkökulmasta ja sarjakuvapiirtäjät kommentoivat omalla nuorekkaalla tavallaan tekstejä – tai tuovat niihin ihan oman lisänsä.
SANNA HUKKANEN
Sanna Hukkanen on ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija ja piirtänyt moniin lehtiin, myös Tansaniassa miehensä Sundayn kanssa esimerkiksi katulapsia kuvaavan sarjan. Voi hyvällä syyllä olettaa, että Hukkasen Afrikan vuodet, kuten miehensä Suomen vuodet ovat avanneet hänelle rasismia aivan uudella tasolla. Hukkanen kertoo omasta osuudestaan:
”Oli mahtava ajatus yhdistää sarjakuvaa noihin tieteellisiin teksteihin. Se tekee aiheen nuorille helpommin lähestyttäväksi. Tosin, eivät nuo asiatekstit mitään kuivia ole, luin niitä ennen kuin ryhdyin piirtämään. Mutta tietysti moni nuori miettii, avatako rasismi-aiheista tietokirjaa. Toivon, että sarjakuvat houkuttavat, kun ne eivät ole mitään saman asian toistoa…”
Hukkanen muistelee, että työn alkuvaiheessa sarjakuvapiirtäjät pohtivat paljon niin sanottua huomaamatonta arkipäivän rasismia: ”Nyt tilanne on muuttunut päälaelleen todella nopeasti. Avoin rasismi on järkyttävästi yleistynyt. Olisiko siinä taloudellinen lama tullut kärjistämään asioita…”
RAISA SIMOLA
Raisa Simolan mielestä Kulttuurisia kohtaamisia on rakenteeltaan sekä yhtenäinen että monikerroksinen kakku. Tarkoitus on jakaa opettajille sellaisia apuvälineitä, jotka kiinnostaisivat nuoria monistakin näkökulmista. Sarjakuvan tai erilaisten tekstien kautta. Eri tekstit myös keskustelevat keskenään, jollakin tavalla:
”Tintti Afrikassa -albumia olen käyttänyt lähilukemalla. Sehän tuottaa selvää kolonialistista maailmankuvaa. Mutta jotta opiskelija saisi siitä irti enemmän, pitäisi olla jonkimmoista tietoa kolonialismista. Opetus kouluissa on yksinkertaisesti edelleen niin Eurooppa-keskeistä, että esimerkiksi Hitlerin pahuudet tunnustetaan, mutta Leopold II ja Belgian Kongo on tuntematon alue. Minua kiinnostaa juuri rakenteellinen rasismi ja sen paljastaminen”
Simola käsittelee yhdessä artikkelissaan myös Mika Waltarin Sinuhea – eritellen sen rodullista puhetta. Hänen mielestään suomalaistutkijatkin, esimerkiksi Panu Rajala, ovat sokeita näille ilmiöille vaikka myös Waltari kuuluu siihen omaan aikakauteensa ja tuottaa tätä rodullista sanomaa. Simola ihmetteleekin, että Waltaria pidetään edelleen niin loistavasti detaljeja esiin tuovana kirjailijana ja Sinuhea luetaan autenttisena kuvana menneestä: ”Olen lukenut tutkimuksia siitäkin, että Waltarin kuvaamana aikana ihmisten väriin ei itse asiassa kiinnitetty huomiota, mutta Sinuheen hän on nuo oman aikansa ennakkoluulot tuonut.”
JOUKO JOKISALO
Jouko Jokisalo vetää omissa artikkeleissaan pitkää historiallista linjaa:
”Oma lähtökohtani on se, miten suomalaiset nähdään 1700-luvulta lähtien eurooppalaisessa keskustelussa. Mehän olimme rotuteorioiden valossa lähinnä mongoleja tai ”itäbalttilaisen rodun” edustajia. Sitten muutuimme ikään kuin rasismin kohteesta osin sen kannattajiksi ja se näkyy vaikka eri aikojen oppikirjoissa. Kolmas osioni on paljolti ajankohtaisen aiheen eli islamvastaisuuden käsittelyä, sen kasvua Euroopassa viime aikoina. Itsekin hämmästelin sotaretoriikan osuutta islamfobiassa, ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa…”
Jokisalon mukaan kirjaa voi käyttää opetuksessa hyvin erilaisissa yhteyksissä – sekä historiassa että keskusteltaessa nyky-yhteiskunnasta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta. Erityisesti häntä huolestuttavat teoriat islamilaisen ja länsimaisen maailman vastakkaisuuksista, jotka alkoivat 1990-luvulla. Pohjana on Samuel Huntingtonin kuuluisa teesi sivilisaatioiden yhteismitattomuudesta, joihin Jussi Halla-ahokin perustaa väitteensä. Islamin vastainen retoriikka on Jokisalon mielestä usein niin rajua, että se ei jätä tilaa järkevälle maahanmuuttokeskustelulle.
Jokisalo Jouko & Simola Raisa. Kulttuurisia kohtaamisia. Kirjan tekstit.
Takalo Tiitu & Lehtimaja Lissu & Pirinen Ville & Rojola Johanna & Sailamaa Anna & Hukkanen Sanna & Rapi Aapo. Kulttuurisia kohtaamisia – kirjan Sarjakuvat. Like. Pystykorvakirja. Helsinki 2010, 175 s.
Haastattelu : Pentti Stranius, Joensuun virallinen Öisinajattelija