Kyselin aikaisemmassa blogissani: Mihin menet, Venäjä? Vastaus on ainakin talouspolitiikan suhteen melko selvä: Venäjä tähyää itään.
Venäjä on jo pitkään luonut kaikessa hiljaisuudessa toimivampia kauppasuhteita idän jättiläismaihin, erityisesti Kiinaan. Ns. Shanghain sopimus oli eräs välietappi tässä politiikassa. Vuonna 2014, Ukrainan kriisin ja talouspakotteiden varjossa, Kiinan suhteet alkavat olla entistä tärkeämmät. Jonnekinhan sitä Siperian öljyä ja kaasua on myytävä, etenkin kun EU-Eurooppa pyristelee suurempaan omavaraisuuteen ja on kääntämässä selkäänsä itään. Tottahan Kreml saa syyttää suurelta osin itseään kylmän sodan uustulemisesta.
BRICS-maiden roolista
Maailma ei ole enää entisenlainen eikä yksiselitteisen yksinapainenkaan. USA:n johtama sota- ja talouskompleksi on velka- ja moraalikriisissä ja sen tukijajoukko hupenee niin latinalaisessa Amerikassa kuin muillakin mantereilla. Erityisesti suuret reunavaltiot, ns. BRICS-maat (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) ovat monin mittarein haastamassa amerikkalaista imperialismia – pyrkimässä näkyvimpiin asemiin maailmanpolitiikassa. BRICS on toki vielä vain väljä talousliittymä eikä Venäjällä siinä ole mitään johtoasemaa. Päinvastoin, maan talous on liittymän maista kehnoimmassa kunnossa.
Useat keskeiset taloustutkijat ovat BRICS-maiden nousevasta roolista silti yhtä mieltä. Suomalaisista esimerkiksi professori Jyrki Käkönen piti mielenkiintoisen alustuksen Joensuun Varparannan rauhanakatemiassa heinä-elokuun vaihteessa. Siinä hän sivusi myös BRICS-maiden tilannetta. KU Viikkolehdessä 10.10. Käkösen pitkä haastattelu on otsikoitu: Venäjä hylkää Euroopan. Voi olla, että on pakkokin hylätä ellei kauppa käy; siinä mielessä esimerkiksi Rosatomin ydinvoimalahankkeen kariutuminen Suomessa olisi uusi naula tai ainakin nasta Putinin takapuoleen.
Jyrki Käkönen on tätä nykyä Tallinnan yliopiston kansainvälisen politiikan ja Eurooppa-opintojen professori. Hänen arvioidensa painavuutta lisää mielestäni se, että Käkönen ennusti väitöskirjassaan jo parikymmentä vuotta sitten Kiinan nousun todelliseksi talouden supervallaksi. Silloin monet vielä naureskelivat moiselle väitteelle.
Venäjä, Kiina ja Siperia
Lukeminen kannattaa aina. Niin kirjojen kuin eri lehtien lukeminen. Suosittelen blogini seuraajille esimerkiksi muutaman kerran vuodessa pienenä painoksena, mutta suomeksi ilmestyvää tietolähdettä nimeltä Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta. Tähän ”Diploon” käännetään keskeisiä maailmanpolitiikkaa koskettavia artikkeleita niin ranskan kuin venäjän kielestä. Diplo 5 / 2014 sisältää mm. Artemi Troitskin ja Mihail Gorbatshovin mietteitä Venäjästä.
Krasnojarskin Novaja Gazetan kirjeenvaihtaja Aleksei Tarasovin artikkeli on otsikoitu: Kiina valtaa Siperian? Samalla kun Tarasov piirtää koruttoman kuvan Krasnojarskin alueen kurjuudesta, hän tuo esiin uutta faktaa Venäjän ja Kiinan raaka-aineyhteistyöstä alueella. Syyskuussa käynnistyivät ”Sila Sibiri”-nimisen Kiinaan suunnatun kaasuputken rakennustyöt. Kiinalaisella kaasu- ja öljy-yhtiöllä CNPC:llä on suuri osakkuus myös Vankorin öljykentillä, samalla alueella. Esiintymä on suurin Venäjällä löydetty sitten neljännesvuosisataan!
Raaka-ainerikkaudet Siperiasta alkavat virrata Kiinaan kasvavalla vauhdilla. Siinä Euroopan markkinat kalpenevat ja herra Putin hankkii uusia sulkia hattuunsa. Ikävää on tietysti se, että Krasnojarskin rikkauksista hyötyvät niin Moskova kuin Peking, vaan eivät alueen asukkaat. Toimittaja Tarasov tekee mielenkiintoisen vertailun Krasnojarskin kurjuuden ja Dubain ökyrikkauden välillä. Vaan kuka tietää, ehkäpä Siperiassakin vielä nähdään lähivuosina kiinalaisten rakentamia pilvenpiirtäjiä ja ikiroudan päälle pystytettyjä loistohotelleja keitaineen ja lämpimine lähteineen. Joka tapauksessa Venäjän tähyillessä itään, Siperian rikkauksien uusjako on vauhdissa…
Öisinajattelija