Suomessa on edustuksellinen demokratia. Kansa valitsee vaaleilla edustajat sekä kunnissa että valtakunnallisesti. Vaaleilla valituilla edustajilla on täysi päätäntävalta vaalien tulosten mukaisesti. Tästä seuraa se, että päätökset ovat aina poliittisia. Yleiseen käsitykseen kuuluu kuitenkin, että päätöksiä tehtäessä kuunnellaan asiantuntijoita ja seuranneita päätöksiä toteutetaan käytännössä polittisten päätösten mukaisesti.
Kuka sitten todellisuudessa käyttää tätä valtaa? Aloitetaanpa pienemmästä. Koska olen Helsingistä, sen tapa toimia on minulle tutuin. Kaupunginvaltuusto tekee poliittiset päätökset, joita virkamiesten tulisi toteuttaa. Päätösten pohjana on virkamiesten esittelyissään esille tuomat seikat. Kaupungin organisaatiouudistuksessa virkamiehille on annettu aiempaa enemmän päätäntävaltaa. Virkamiehet ovat ilmeisesti tulkinneet tämän niin, ettei käytännön toimeenpanossa tarvitse huomioida poliittisia päätöksiä. Esimerkkinä Vuosaaren Nuottasaareen suunniteltu mökkikylä sekä Lapinlahden Lähde. Jatkuvasti valtuutettujen tietoon tulee asioita, joita on heidän selkänsä takana joko päätetty tai toimittu poliittisten päätösten vastaisesti. Näin minun on annettu ymmärtää.
Sitten eduskuntaan ja hallituksen toimiin. Hallitus on pitänyt tapanaan ihan keskenään valmistella asioita eduskunnan päätettäväksi ilman, että kansanedustajille on etukäteen annettu mahdollisuutta tutustua ja muodostaa kantojaan päätöksenteon tueksi. Joissain asioissa on tuettu vahvasti vain virkamiesten lausuntoihin. Kuuntelematta asiantuntijoita. Joissain asioissa on kuunneltu myös asiantuntijoita. Huomioimatta heidän lausuntojaan. Tästä karkeimmat esimerkit SOTE ja Aktiivimalli.
Nyt kun kansa vaeltaa vaaliuurnille, toivon heidän tekevän sellaisia valintoja, että palataan käytäntöön, jossa päätöksiä tehdään pitkäjänteisesti ja asiantuntijoita sekä kaikkia osapuolia kuunnellen.
Tulevista päätöksistä ristiriitaisimpia ajatuksia minussa on herättänyt esille tuoduista keskiasteen oppimateriaalien maksuttomuus ja oppivelvollisuusiän nostaminen 18-vuoteen.
Olen keskustellut sekä ammattiin opiskelevien että lukiolaisten kanssa. Lukiolaisten liitto on molempien kannalla. Itse lukiolaisten kanssa keskusteluissa on tullut ilmi, ettei selkeästi enemmistö ole tätä mieltä. Pelkoa herättää se, että materiaalin maksuttomuus johtaa siihen, että opetuksesta tingitään edelleenkin. Leikkaukset ovat jo monilta osin hankaloittaneet opiskelumahdollisuuksia. Miten sujuvat opiskelut niiltä 16 – 18 vuotiailta, joilla ei ole minkäänlaista opiskelumotivaatiota edes yläasteella? Mikä vaikutus on työrauhaan sillä, että osa opiskelijoista on siirtynyt lukioon ainoastaan pakon edessä?
Ammattiin opiskelevien osalta Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry eikä Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry kannata näitä uudistuksia. Heidän osaltaan nähdään ongelmallisena se, ettei uudistuksissa ole otettu huomioon opiskelu- ja opiskelijarakennetta ja niihin liittyviä haasteita. Amikset ovat iältään 15 – 70 vuotiaita. Vain noin 20 % on alle 18-vuotiaita. Opiskelualat ovat moninaiset, kuten myös opiskelumateriaalit. Samoin kuin lukiolaisten osalta amislaiset kokevat haasteelliseksi ”pakko-opiskelijoiden” motivaation puutteen ja siitä aiheutuvat häiriöt opetukseen. Jo nyt amis-kentällä keskeytykset ovat lisääntyneet: 34 % keskeyttäneistä ilmoittaa syyksi, ettei nykyinen opintoala kiinnosta (Amis-yhteinen asia, Vasemmistofoorumi ry:n raportti 12/2018). Miten toteutetaan oppimateriaalin maksuttomuus? Mitä se pitää sisällään ja kenelle maksuton materiaali on suunnattu? Amisten opetusmateriaali ei ole pelkkiä kirjoja – jos lainkaan.
Pidän perusoikeutena tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen opetuksen saamista – nyt pitäisi toteutus tehdä harkiten ja kaikkia osapuolia kuunnellen. Jos ketkä, nuoret ovat oman asiansa asiantuntijoita. Kuunnellaan heitä ennen päätösten tekoa. Ja ratkaistaan ensin tämän hetkinen rahoituksen puute varhaiskasvatuksesta korkeakouluun. Hankitaan kaikille ala-astelaisille oppijoille oppimiseen tarvittavat materiaalit. Pidetään huoli, että tukea tarvitsevat sitä saavat. Taataan opettajille työympäristö, jossa he voivat ja jaksavat tehdä työtään sillä loistavalla ammattitaidolla, joka heillä on.
Monta asiaa ratkeaisi tällä: lapsilisän maksaminen lopetetaan 16-vuotiaana. Perustuloa 800 € aletaan maksamaan 16-vuotiaasta lähtien nuoren omalle tilille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorella on mahdollisuus valita opiskelupolku ilman taloudellisia esteitä.
Jos halutaan aitoja tuloksia syrjäytymisen estämisessä, työ pitää aloittaa jo varhaiskasvatuksessa – ei 16-vuotiaana pakottamalla.
Jos sekä oppivelvollisuusiän nostaminen että keskiasteen maksuttomuus valmistellaan huolella, asiaan liittyvät haasteet selvitetään tarkkaan ja todetaan päätösten vaikutukset laajasti hyödyllisiksi, olen valmis tukemaan niitä. En halua nuorten aktiivimallia….