Helsingissä luotiin uutta päätöskulttuuria investointien suunnittelussa. Ensimmäistä kertaa investointisuunnitelmaa tehtiin kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi, kuten uusi valtuusto linjasi strategiassaan.
Uusi kulttuuri näkyi neuvotteluissa. Minun valtuustourani aikana kertaakaan poliitikot eivät ole paneutuneet investointeihin tällä intohimolla, ei ainakaan meidän Vasemmistoliiton valtuustoryhmässämme. Niin virkamiehet kuin poliitikotkin joutuivat opettelemaan uutta käytäntöä.
*****
Mitä sitten tapahtui? Edelleenkin virkamiehet toivat poliitikoille pohjan, mutta se oli luonnos – ei siis kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esitys, kuten tavallisesti. Nyt poliitikot – me valtuutetut – pääsimme keskustelemaan jo valmisteluvaiheessa investonneista.
Virkamiehet ovat selvittäneet taustoja nevuottelujen kuluessa. Lisää tietoa on kaivettu niin keskustakirjastosta, Kruunuvuoren siltahankkeesta, opetuksen määrärahoista kuin liikuntarahoista ja homekouluista, Lapinlahdesta sekä Marian sairaalasta.
*****
Mielestäni prosessi on ollut hyvä, vaikkakin hyvin työläs. Poliitikkojen kädenjälki näkyy nyt investoinneissa. Joukkoliikennettä saatiin tukevoitettua, ja autoilua vahvistavia hankkeita siirrettyä. Kevyttä liikennettä lisätään edelleen.
Ammatilliseen opetukseen varmistetaan aloituspaikkojen vaatimat tilat. Uusien asuinalueiden rakentaminen jatkuu. Ikuisuusprojekti – Lapinlahden uuden käyttötarkoituksen hakeminen – nitkahti eteenpäin. Homekouluja korjataan.
*****
Demokratia voitti tässä prosessissa. Valtuutetut pääsivät – omien nevottelijoidensa kautta – vaikuttamaan lopputulokseen. Liikkumavara oli tietysti rajallinen. Sen saneli rahan niukkuus.
Investointikatto 435 miljooanaa euroa on tiukka. Helsingin lihavat investointivuodet ovat nyt ohi.
On tulossa kuitenkin hankkeita – kuten keskustakirjasto – jotka vireyttävät ja vahvistavat Helsinkiä myös kulttuurikaupunkina. Kulttuurista on tullut kaupungille entistä tärkeämpi ja vahvempi elinvoiman kannalta.