Olen päättänyt erota Vasemmistoliitosta. Tämä ajatus on pitkään ollut prosessissa ja nyt olen siitä tehnyt päätöksen. Koska asia on pitkään ollut harkinnassa, päätös ei ole ollut helppo. Nyt kun kuitenkin olen saanut päätöksen tehtyä, se helpottaa.
Ensiksi haluan sanoa, että minulla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta selittää päätöksiäni kenellekään muille paitsi läheisimmille ja rakkaimmille ihmisille. Koen kuitenkin, että on hyvä kertoa syitä taustalle, ettei jää epäselväksi asioita kenellekään tai arvailujen, huhujen varaan.
Ensinnäkin eron syynä ei ollut puolueessa toimivat ihmiset. Olen saanut kunnian tavata ja kohdata monenlaisia ihmisiä puolueessa sekä vasemmistonuorissa. Olen kiitollinen näistä tilaisuuksista sekä kaikista kohtaamisista ja uusista tuttavuuksista, ystävistä, tovereista. Vasemmistonuoret näytteli tärkeää osaa elämässäni. Yhteisö oli tärkeä ja on sitä muistoissa toki edelleen. Pidän järjestöä tärkeänä ja muutosta eteen päin vievänä voimana. Mielelläni luen edelleen Liberoa ja seuraan, miten nuoriso toimii edistyksen etulinjassa. Luotan, että järjestö on hyvissä käsissä nyt ja tulevaisuudessa.
Myös puolueessa toimii monta sydämellään aatteen työtä tekevää ja paremman maailman puolesta toimivaaa, joita en ole koskaan tavannut, mutta olen seurannut sivusta. Osan olen saanut näistä ihmisistä tavata ja ne tapaamiset ovat olleet antoisia. Arvostan ja kunnioitan jokaista näiden ihmisten pyrkimyksiä. Kiitos siis kaikille, toivottavasti koette minut edelleen tämän ilmoituksen jälkeen luontevaksi lähestyä ja olla yhteydessä. Itse ajattelen, että ihmissuhteet ja niiden tärkeys eivät määräydy puoluekirjan perusteella.
Perimmäinen syy erolle on kiinnostuksen loppuminen poliittisessa puolueessa toimimiseen, aatteen palon katoaminen sekä koko Suomen poliittisen kentän toiminta. Toisin sanoen, en koe puoluepolitiikkaa luontevaksi tavaksi toimia enää tällä hetkellä elämässäni. Kun olen asiaa pohtinut, olen tullut tulokseen että puoluepolitiikassa toimiminen ei ole vastannut siihen vaikuttamisen tavan ja yhteisön jättämään aukkoon, minkä vasemmistonuoruus jätti itselleni. Selkeästi kansalaisjärjestöt ovat luontevampi tapa itselle toimia kuin puolue. Vasemmistonuoret ovat minusta enemmän mielestäni kansalaisjärjestömäistä toimintaa kuin Vasemmistoliitto ja monin osin hallinnollisesti ”kevyempää” toimintaa. Puoluetoiminta ei ole näytellyt elämässäni kovin tärkeää osaa oikeastaan missään vaiheessa. Kuvaavaa on se, että sellaista paloa puolueen toimintaan en ole kokenut koskaan kuin koin vasemmistonuorissa toimiessani. Olen kannattanut toimintaa lähinnä taloudellisesti, sillä arvot menevät yksiin eniten verrattaen muihin puolueisiin. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ympäristö ja oikeudenmukaisuus ovat arvojani, mitkä eivät minusta mihinkään katoa. Näiden arvojen edistäminen ei enää omalta osaltani vaan tapahdu puoluepolitiikassa.
Olen myös yleisesti turhautunut Suomen poliittiseen kenttään ja puoluepolitiikkaan jo pidempään. Varsinkin konservatiivisten voimien lisääntyminen ja koko poliittisen puheen sekä tekojen koventuminen on aiheuttanut minulle paljon pahaa oloa. Ville Merisen, tuoreen SDP:n kansanedustajan, rohkea puhe eduskunnassa taannoin sai minut ajattelemaan asiaa syvemmin, kuin aiemmin. Monesti politiikassa käännetään voimavaraksi muuttavan maailman negatiiviset ilmiöt sekä toiminta. Minä en siihen valitettavasti pysty. Arvostan suuresti heitä, ketkä voivat.
Toivon myös voimia erityisesti eri vähemmistöedustajille, sillä he kokevat verrattaen enemmän häirintää sekä syrjintää myös politiikassa kuin yleisesti yhteiskunnassa. Tämä koskee myös naisia sekä naisoletettuja. Se, miten esim. seksuaalivähemmistöjä kohdellaan ja miten heistä puhutaan julkisesti Suomessa että globaalisti, saa minut tuntemaan surua ja ahdistusta. Toivon sydämestäni, että ihmisillä olisi viisautta antaa kaikille ihmisille tilaa olla oma itsensä sekä edistää ympäristöarvoja, että maapallo pysyy vielä ihmisille elinkelpoisena tulevaisuudessa. Huoli luonnon tulevaisuudesta ei myöskään ole itsellä mihinkään kadonnut, vaikka en puolueessa enää toimi. Toivon, että rauha olisi mahdollista vielä saavuttaa globaalisti omana elinaikana. Nämä asiat eivät toki etene pelkästään puoluetoiminnan kautta, vaan vaatii globaaleja päätöksiä, liikehdintää jne.
Tästä eteen päin vetäydyn politiikan seuraajaksi ilman poliittisten puolueiden ”painolastia”. En ole siis vaihtamassa puoluetta ja minua on siksi turha kysyä ”toisiin leireihin”. Olen valmis itse olemaan yhteydessä, mikäli elämässä tulee vielä tilanteita, milloin koen puoluepolitiikan itselleni luontevaksi toimia. Voi myös olla, että tätä tilannetta ei koskaan enää tule. Tulevaisuus vain kertoo tämän.
Kannatan edelleen monia Vasemmistoliiton edustamia arvoja. Puolue on itselle edelleen arvomaailmallisesti parlamentaarisesti lähinnä Vihreän liiton lisäksi. Voi olla, että vaaleissa silti edellä mainitut puolueet ovat lähinnä edustamassa omia arvoja ja tulen näitä puolueita todennäköisesti äänestämään myös tulevaisuudessa. Seuraan myös tulevaisuudessa politiikkaa, vaikka en enää niin aktiivisesti kuin ennen. Elämässä on paljon kiinnostavia asioita ja politiikka on näistä vain yksi eikä itselle edes tärkein asia.
Toivon kaikille hyvää jatkoa ja työn jatkamista paremman maailman puolesta. Olette olleet ja tulette olemaan ajatuksissa sekä paikkana sydämessäni.
– Petteri