On hyvä, että ministeri Li Andersson käy itse tutustumassa kouluihin, esimerkiksi Turun Varissuolla monikulttuurisessa peruskoulussa ja nyt viimeksi Jätkäsaaressa, jossa on uusia oppimisympäristöjä. Tästä vierailusta Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 26.1.2020. Koko usean aukeaman juttu oli otsikoitu: ”Ei luokkia, ei seiniä”.

HS:n artikkelissa kerrottiin, että koulurakentamisen uudet suuntaviivat ovat ohjeita ja suosituksia kunnille, että ”koulutilojen tulee olla monikäyttöisiä ja helposti muunneltavissa erilaisten oppimistilanteiden ja erikokoisten ryhmien tarpeiden mukaan”*. Tämä on tietysti luonut kunnille paineita rakentaa avoimia oppimisympäristöjä, joissa on tyynyjä ja säkkituoleja lattialla ja mahdollisesti pieniä ryhmätilahuoneita. Oppilaille saattaa tulla kiistelyä siitä, kuka ryhmätiloissa saa työskennellä tai kuka saa istua pöydän ääressä.

On hyvin outoa, että opettajia, Opettajien ammattijärjestön edustajia tai kasvatustieteilijöitä ei ollut mukana suunnittelemassa näitä koulurakentamisen uusia suuntaviivoja. Miksi ei haluttu kuulla sitä tietoa, mitä kasvattajat olisivat ajatelleet näistä uusista oppimisympäristöistä? Ajateltiinko vain säästöjä ja eikö haluttu opettajia tyrmäämään joidenkin virkamiesten utopistisia unelmia? On helppo syyllistää opettajia, jotka eivät viihdy näissä uusissa tiloissa, heillä on ”oman opettajuutensa muutoksen kanssa ongelmia”.

Onko vanhempia kuunneltu? Kun Helsingin Sanomien juttu julkaistiin sunnuntaina, tänään tiistaina 28.1.2020 lehden mielipidesivulla julkaistiin poikkeuksellisen monta avoimiin oppimisympäristöihin hyvin kielteisesti suhtautuvaa kirjoitusta. Tämä on tietysti vain arvailua, mutta lehteen on varmasti tulvinut kiukkuisia vanhempien kannanottoja, kun lehti julkaisi noin monta kriittistä mielipidettä. Ehkä joku myönteinen julkaistaan sitten vastapainoksi huomenna, saa nähdä. Toivottavasti opetusministeri Andersson kuulee ja kuuntelee myös näitä huolestuneita vanhempia. Hehän kyllä kotona näkevät, miten heidän lapsensa voi.

Opetusministeri sanoi odottavansa tutkittua tietoa siitä, miten erilaiset koulutilat toimivat. Kuka tutkimuksen tekee, onko se puolueetonta tietoa ja milloin tällainen tutkimus tehdään?

Suomen erittäin hyvin toiminutta koululaitosta ei saa huonoilla valinnoilla tuhota. Pitää olla hereillä ja seurata, miten kouluissa opitaan ja viihdytään. Toivon myös opettajien rohkeasti ottavan kantaa asioihin ja kertovan opetusministerille vaikka suoraan, mitä mieltä he kokeiluista ovat, yhtä hyvin tyytyväisiä mielipiteitä kuin kritiikkiäkin. Kenenkään ei tarvitse työpaikkansa puolesta olla peloissaan, jos kaikkea ei hyväksy.

Yhteen kysymykseen toivoisin vastauksen: Mikä siinä entisessä opettaja- ja luokkasidonnaisessa koulumallissa on sitten ollut niin huonoa, kun olemme olleet Pisa- tutkimusten kärjessä? Emme ole enää.

HS 26.1.2020, sivu B4