Metsää Petkeljärven kansallispuistossa Ilomantsissa
Hyvin vähän on kuulunut kommentteja Metsäkeskuksen 19.12.2022 julkaisemasta selvityksestä: ”Metsien ensiharvennukset eivät ole suositusten mukaisia”. Siinä todettiin, että 0% ensiharvennushakkuista oli suositusten mukaisia. Yhden päivän ajan se oli tammikuussa uutisissa, sitten se sopivasti unohdettiin.
Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija Tiina Mäkipää teki Metsäkeskuksen selvityksen perusteella gradu-tutkimuksen ja tuloksena oli, että ”Huono korjuujälki vaikuttaa puun kasvuun, myyntituloihin ja hiilensidontaan”*.
Tämäkään ei tietenkään metsäteollisuusyrityksiä häiritse millään tavalla, he ovat hyvin kiinnostuneita ja ehkäpä heidän laskentatapansa ovat toisenlaisia. Useinhan on niin, että jos jokin asia on kiusallinen, se yksinkertaisesti kiistetään, vaietaan ja halutaan nopeasti unohtaa.
Metsät eivät unohda. Kun terveet puut on kaadettu, ne ovat poissa – seuraavaksi lähes sadaksi vuodeksi.
Lahopuut ja tuulenkaadot on poistettava ja metsiä on harvennettava – mutta oikein ja kannattavalla tavalla. Metsäkeskuksen tarkastuspäällikkö Ari Nikkola totesi Ylen uutisissa:
”Osasimme odottaa huonoa tulosta, mutta ei näin huonoa.
– Nähtävästi se on niin päin, että jos valtakunnallinen selvitys tehtäisiin yhtä tarkalla seulalla, tulos huononisi.”*
Seuraavaksi katsojan mieleen tulee kysymys: Miten tällaisista liian rankoista harvennuksista rangaistaan? Ja niinhän se on: Ei mitenkään. ”Liian voimakas hakkuu ei vielä ole sellainen rikkomus, josta tulisi seuraamus”, sanoo Nikkola. Omalla omaisuudellaan saa siis tehdä mitä huvittaa, vaikka kysymyksessä olisi metsä, joka jää seuraaville sukupolville ja jonka kasvua saa odottaa noin 80 vuotta – jos se enää kunnolla kasvaakaan, kun ilmasto muuttuu.
Nyt Suomi joutuu maksajaksi liiallisten hakkuiden takia. Kyllä isoilla metsäteollisuusyhtiöillä menee hyvin, mutta Suomen metsillä ei mene hyvin. Ihmetellään, mistä tämä johtuu, että metsät eivät ole kasvaneetkaan niin hyvin, kuin oli arvioitu. Kyllä yhtiöt sen tiesivät, mutta eivät välittäneet ja hakkaavat, siis ostavat puuta kiihtyvällä tahdilla, niin kauan kuin se suinkin on mahdollista.
Metsien heikko kasvu johtuu osittain ilmastonmuutoksesta – kuivuusjaksoista – ja avohakkuista.
Nyt kuulin saksalaisesta Alppien luontoa kuvaavasta dokumentista vielä yhden metsien kasvua hidastavan tekijän.* Se, että maa ei kunnolla jäädy, aiheuttaa ongelmia puiden juuristoille. Ne eivät enää kykene imemään samalla tavalla kesällä vettä ja kasvu heikkenee. Ilmastonmuutos tulee näkymään Suomen leveysasteilla erittäin voimakkaana. Siksi ainoastaan jatkuvapeitteinen metsien kasvatus on ratkaisu tähän ja sellaiset hakkuut, joissa riittävä osa puustosta jätetään kaatamatta, voidaan sallia. Kun osa puista jätetään pystyyn, ne varjostavat uusia taimia ja samalla hyödyttävät aluskasvillisuutta ja eläimistöä.
Vaikka joku omistaa metsää, hänellä ei ole oikeus tehdä sillä, mitä huvittaa. Metsien suojelemiseksi on laadittava lakeja.
Kysymys ei ole siitä, että Suomi olisi jokin Euroopan Unionin metsävarasto. Kysymys on metsäomaisuuden oikeasta hoidosta. Mikä on sitten oikeaa metsänhoitoa? Kaikki tieto on jo nyt saatavilla – mitään selvitystyöryhmää ei tarvitse perustaa. Jos ei Metsäkeskuksen selvityksiä ja muita tutkimuksia haluta uskoa, voi aina katsoa, kuka metsänomistaja on hyvin hoitanut omaisuutensa ja kysyä häneltä, miten hän on metsäänsä hoitanut. Myös ilmastonmuutos on huomioitava.
”Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin”, kirjoittaa maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa ja Joensuun yliopiston emeritusprofessori Veli Pohjonen Kainuun Sanomissa* ja jatkaa:
”Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Maapallo odottaa massiivista metsitystä. Metsien palautuksen on oltava samaa mittakaavaa, mitä se on ollut jääkauden jälkeisen kauden metsien häviössämme.”
Jos Metsäkeskus ei kykene paremmin valvomaan ja sanktioimaan metsänhoitoa, jos yksityiset metsänomistajat, poliitikot, kunnat ja seurakunnat, Metsähallitus – joka huolehtii valtion metsistä – erilaiset rahastot ja säätiöt eivät yksinkertaisesti välitä, on enää yksi taho, jolla on mahdollisuus toimia.
Se on metsäteollisuus.
Se voi kieltäytyä ostamasta puuta väärin hoidetuista metsistä, tai se voi antaa huomattavasti huonomman hinnan puusta, joka on ostettu huonosti hoidetuista metsistä. On tyhmää ajatella lyhytnäköisesti – sen sijaan, että ajattelee seuraavan kvartaalin tuottoa, pitäisi ajatella seuraavaa sataa vuotta. Tämä on myös imagokysymys.
Mitä metsäteollisuudella on enää hakattavana, jos parhaat puuntuottoalueet on parturoitu ja uudet taimet avohakkuilla kasvavat heikosti?
*Metsäkeskus – Ajankohtaista – Uutinen 19.12.2022: Metsien ensiharvennukset eivät ole suositusten mukaisia
* YouTube: Gletscherschwund – der Klimawandel lässt die Gletscher schneller schmelzen | Einstein | SRF
*Yle.fi/Uutiset, Riikka Pennanen, 9.1.2023: “Tältä näyttää laittoman harvaksi hakattu metsä: ”Jos tämä olisi minun, niin itku pääsisi”
*Kainuun Sanomat, 16.1.2023: Lukijan mielipide: Ilmastometsitys ennallistaa yli muiden kiistojen