Kesä on täällä ja matkailijat lentävät Suomesta sadetta ja kylmää pakoon. Tosin tänä kesänä ei ole tarvinnut paeta kumpaakaan, mutta matkat on ajoissa suunniteltu ja taas mennään …

14 vuotta sitten olimme perheen kanssa Montenegrossa. Matkakohde oli silloin melko uusi, se ei ollut vielä kauan ollut matkatoimiston valikoimassa. Adrianmeri oli kristallinkirkas ja lämpöä riitti, vaikka lomakausi oli lopuillaan syys- lokakuun vaihteessa, taisi olla viimeinen viikko, milloin matkoja sinne järjestettiin.

Kiinnitin huomiota jo silloin jätteiden siivoamiseen. Valtavat roskavuoret oli kerätty rannoilta epämääräisiin kasoihin. Roskikset olivat ilmeisesti täynnä ja niiden tyhjentämisestä ei kukaan huolehtinut. Vain osa oli joissain säkeissä, osa vain kerätty kasoihin – lähinnä muovipulloja. Kun tuuli välillä puhalsi melkoisesti, osa roskista lähti lentelemään ja saattoi päätyä mereen. Ketään huoltohenkilöitä ei näkynyt missään, ketään asia ei tuntunut kiinnostavan.

Samoin kun bussi kuljetti meidät lentokentältä Budvaan, tie kiemurteli suuren kaatopaikan ohi. Jonnekinhan ne turistien tuomat jätteet oli täytynyt kipata. Kierrätyksestä tuskin edes puhuttiin siellä vielä silloin. Mikähän nykyään mahtaa olla tilanne?

Tietysti turistit tuovat mukanaan roskaa, jos heitä ei olisi, roskaa olisi vähemmän ja lentäminen myös lisää hiilidioksidipäästöjä. Toisaalta moni alue saa elantonsa turisteista ja turistit saavat nauttia pitkistä hiekkarannoista ja lämpimästä merestä. En ota kantaa siihen, onko matkailu hyvästä tai pahasta, jokainen valitsee itse.

Merten roskaantuminen on turistien osalta kuitenkin helppo pysäyttää. Turistit tulevat nykyään maista, joissa kierrättäminen ja lajittelu ovat arkipäivää. Jos selkeästi merkityt kannelliset roskasäiliöt olisivat helposti esillä, jos vesipulloille olisi vaikka omat roskikset, niin suurin osa turisteista kiikuttaisi kiltisti roskansa niihin. Sitä pientä osaa varten, joka ei niin toimisi, voitaisiin palkata paikallisia siivoamaan rantoja, ennen kuin jätteet päätyvät mereen. Turistitkaan eivät viihdy roskaisilla rannoilla, eivätkä halua uida muoviroskan keskellä.

Samoin Kreikan saarien välillä liikennöivät pienet paikalliset alukset päästävät jätevetensä suoraan mereen. Kun on uimassa, yhtäkkiä laivan mentyä ohi huomaa olevansa keskellä öljymäistä ainetta, eikä tiedä mitä se on.
Minulle on tullut kuitenkin se vaikutelma, että jätehuolto ei niin kovin paljon kiinnosta paikallisia asukkaita, vain se raha kiinnostaa, mitä turistit tuovat tullessaan käyttäessään palveluita. Tietotaitoa on kyllä saatavilla, ehkä muovin uudelleen kierrätystä, ehkä jätteenpolttolaitoksia, vaikka ne eivät hiljaisina kuukausina olisikaan kannattava investointi.

Matkanjärjestäjiltä pitäisi edellyttää vastuullisuutta myös tässä asiassa. Hehän voivat karsia matkakohteita tarjonnastaan sen perusteella, jos jätehuolto ei toimi riittävän hyvin. Mutta ilmeisesti matkanjärjestäjiäkin kiinnostaa lähinnä se, kuinka paljon matkoja he saavat myytyä ja mieluummin enemmän kuin kilpaileva yritys.

Tulevaisuudessa matkakohteet saavat varmaan ekosertifikaatit – jätteiden uudelleenkäytön ja turvallisen hävittämisen takia. Siihen asti on parasta pysyä Suomessa tai siivota itse, jos roskat häiritsevät.