Muistisairaudet pelottavat sekä vanhuksia että talousasiantuntijoita. Vanhukset pelkäävät muistisairauden aiheuttamaa lisääntyvän avuttomuuden tilaa, joka on nöyryyttävä ja huonosti hoidettuna myös tuskallinen. Talousmiehet pelkäävät muistisairaiden hoidon aiheuttamia kustannuksia. Tehokasta lääkehoitoa muistisairauksille ei ole löydetty.
Mutta nyt on iloisia uutisia! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja usean tutkimuslaitoksen yhteisessä tutkimushankkeessa on todettu, että muistisairauksia voidaan estää ja jo alkaneen muistisairauden etenemistä hidastaa merkittävästi kolmella keinolla: terveellinen ruokavalio, liikunta sekä aivojen aktiivinen käyttö. Lisäksi pitää huolehtia sydän- ja verisuonitautien ehkäisystä. Tulos ei ole mitenkään yllättävä; kaikki eläkeläisjärjestöissä toimivat tietävät nämä asiat. Yllättävää on kuitenkin se, kuinka selvä vaikutus näillä hyväksi tiedetyillä keinoilla on. THL: n arvion mukaan muistisairauksien määrä voidaan vähentää jopa puoleen näillä yksinkertaisilla keinoilla.
Hätkähdyttävän selvästi nämä kolme muistisairauksia ehkäisevää tekijää ovat samoja tekijöitä, jotka erottelevat yhteiskunnan huono-osaisia ja hyväosaisia. Taustalla ovat aineelliset resurssit, koulutus sekä elämän hallinta.
Terveellisen ruokavalion noudattaminen on helppoa, jos ihmisellä on hyvät tulot, mutta se on mahdollista myös pienemmällä budjetilla, jos ihmisellä on ravintotietoa sekä taito valmistaa hyvää ruokaa. Pitäisi varmaan järjestää enemmän ruuanvalmistuskursseja eläkeläisille esim. työväenopistoissa. Sellaisille vanhuksille, jotka eivät osaa tai jaksa itse tehdä ruokaa, pitäisi olla saatavilla terveellisiä aterioita kohtuulliseen hintaan.
Monipuolinen liikunta pitää lihasten ja luuston lisäksi myös aivot kunnossa. Yksityinen liikuntabisnes kukoistaa, mutta myös eläkeläisyhdistykset, liikuntaseurat ja kunnat järjestävät monipuolista liikuntaa edulliseen hintaan.
Aivojen aktiivinen käyttäminen sisältää ajattelua vaativia tehtäviä sekä ihmisten tapaamista. Kaikenlainen yhdessä harrastaminen on hyväksi aivoille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaarallisinta vanhukselle on jäädä kotiin telkkarin ääreen kahvia ja pullaa taikka olutta nauttien. Mutta – tätähän meille suositellaan ihan lain tasolla. Passiivinen vanhus tulee lyhyellä aikavälillä yhteiskunnalle halvaksi mutta pitkän päälle hyvin kalliiksi.
Jos valtion ja kuntien päättäjillä olisi viisautta, tuettaisiin niitä kunnan palveluja sekä eläkeläisyhdistysten ja liikuntaseurojen toimintaa, jotka tekevät aktiivisen vanhuuden mahdolliseksi vähävaraisillekin. Pienillä panostuksilla saataisiin aikaan paljon hyvää – sekä vanhusten että talousmiesten iloksi!