Soteuudistusta perusteltiin aluksi innokkaasti myös sillä, että se poistaa hallinnollisen kitkan erikoissairaanhoidon ja peruspalveluja tuottavien kuntien välillä. En hyväksynyt tuota väitettä. Ainahan yksiköiden välille syntyy kitkaa, vaikka ne kuuluvat vaikka samaan kuntaan tai sairaanhoitopiiriin.
Nyt tuo argumentti onkin hävinnyt. Pääkaupunkiseudun isot kaupungit haluavat järjestää itsenäisesti suuren osan sotepalveluista. Maakunnalle jäisi sairaaloissa tuotettava erikoissairaanhoito ja ehkä joitain harvinaisempia sosiaalipalveluja. Nykyisen tapainen hallinnon ja töiden jako Helsingin yliopistollisen keskussairaalapiirin ja pääkaupunkiseudun kolmen ison kunnan kesken jatkuisi siis.
Kunnallinen uudistus vai ylikansallinen yhtiöuudistus
Muidenkin peruskuntien pitäisi saada ottaa vastatakseen sote-peruspalvelujen järjestäminen ja pääosin myös tuottaminen. Siksi peruskuntien pitäisi olla sopivan kokoisia. Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla on tietenkin voimavarat hoitaa ne itse. Oikeisto ajaa kuitenkin näille kunnille myös oikeutta päättää itse palvelujen laajasta yksityistämisestä.
Nyt puhutaan uuden kuntayhtymän perustamisesta näiden kolmen kunnan peruspalveluja varten. Sekin helpottaisi edelleen oikeiston hanketta yksityistää palvelut. Kuntayhtymä toistaisi nykyistä maakuntien ja sairaanhoitopiirien mallia. Monikerroksinen byrokratia pitää tehokkaasti kuntayhtymän viranhaltijat erossa asukkaista. Siksi sosiaali- ja terveyspalveluihin ei pidä rakentaa lainkaan kuntayhtymiä. PKS-seudulla tämä lisäbyrokratia merkitsee aina oikeiston vahvaa yliedustusta, kun sekä peruskunnassa että kuntayhtymässä johtajat ja suuri osa poliittisista päättäjistä tukevat vahvasti yksityisten yritysten etuja. Se on kaikki pois yhteisten palvelujen parantamisesta.
Asukkaille vastuussa oleva maakunta ja kunta
Hyvä ja ajoissa tarjottava peruspalvelu syntyy monipuolisten sosiaali- ja terveysasemien verkostossa, joka toimii jokaisessa kunnassa sen olosuhteisiin mukautettuna. Harvaan asutussa Suomessa pääosa soteasemista voisi olla maakuntien tuottamia, mutta isommissa kunnissa (noin 15 000 asukkaasta alkaen) peruskunta voisi myös vastata asukkaille ja alueelleen sopivasta palvelusta. Tärkeintä on, että sekä maakunnan että kunnan päättäjät valitaan suoralla vaalilla.
Isot kaupungit kuten pääkaupunkiseudulla pystyvät perustamaan ja pitämään yllä lisäksi ”täyden avopalvelun” sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä, jotka tuottavat myös suuren osan avohuollon erikoispalveluja. Niitä voisi olla vaikkapa yksi 100 000 – 200 000 asukasta kohti. On tietysti mahdollista, että myös keskussairaalat vastaavat näistä täyden avopalvelun keskittymistä.
Valtaosa asukkaista tarvitsee lähellä olevia sosiaali- ja terveysasemia, jotka huolehtivat tavallisista palveluista ja tuntevat hyvin pääasiallisen palvelualueensa ja sen muut palvelut ja olosuhteet. Soteuudistuksen varsinainen lähtöajatus oli kunnostaa tämä verkko. Hallitus on hukannut sen täydellisesti. PK-seudulla kuntien oikeisto on pitkään valmistellut sitä, että tavalliset terveyspalvelut jätetään yksityisten tuottajien hoidettavaksi.
Vasemmistoliiton asia on rakentaa koko maassa yhtäläistä ja yhteisöjä tukevaa monipuolisten peruspalvelujen paikallista verkkoa siitä riippumatta tuottaako peruspalvelut maakunta vai peruskunta.
Maksukyvyn mukainen verotus
Molempien tuottajatasojen pitää saada päärahoitus vasemmistoliiton mallin mukaisesta kaikkien henkilökohtaisten tulojen verosta. Terveydellistä ja sosiaalista haittaa aiheuttavan kulutuksen ja omaisuuden haittaverot soveltuvat myös mainiosti sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseen.