herrera1Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä miljoonat ihmiset ympäri maailman muistivat taas, mistä jalkapallossa on kyse. Paitsi urheilua, futis on yhteisyyttä, jaettuja elämyksiä ja tunteita, adrenaliiniryöppyjä, kyyneleitä, vihanpurkauksia, lapsenomaista riemua. Parhaat hetket jalkapallossa ovat niitä, jolloin pelaajat ja fanit ovat yhtä. Kun Maradona itki, itkitkö sinä?

Jalkapallon arvoturnaukset nostavat usein esiin persoonia, omalaatuisia yksilöitä. Muistamme Balotellin tuuletukset hyvässä ja Zidanen puskut pahassa. Mutta kuka olisi arvannut, että tähän mennessä kisoissa eniten riemua nostattanut henkilö löytyisi valmentajista? Kyllä, puhun tietenkin Miguel ”Täi” Herrerasta, Meksikon jatkopeleihin luotsanneesta pikkumiehestä (168 cm eli 1M), jonka ruumiinkieli ei jätä mitään tunnetilaa arvailujen varaan. Ja välittömästi Kroatian ja Meksikon välisen pelin jälkeen myös sosiaalinen media meni tukkoon miehen huomattavan suurieleisistä reaktioista.

Harva muistaa, että Herreralla on takanaan myös kohtalaisen menestyksekäs pelaajaura. Pakkina Atlantessa luutinut voimapelaaja oli hilkulla päätyä herrerapaninimyös Meksikon vuoden 1994 MM-kisajoukkueeseen, mutta tippui pois niin viime metreillä, että Panini-tarrat ehtivät jo painoon. Episodi kuulemma [lisää vapaavalintainen katkeruuden ilmaus imperfektissä] kuin [kysy Juuselalta sovelias eläin], mutta yli oli päästävä. Ja nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Täi on palannut huipulle ja jalkapalloa seuraavan maailman sydämiin.

Itse asiassa Herreran elekieli oli päätynyt meemiksi jo ennen Kroatiaa vastaan pelattua ottelua. Itsekin olin nähnyt tämän lukuisia kertoja, mutta enpä ollut kiinnittänyt huomiota, kuka giffissä liekehtii ja salamoi. Täihän se siinä, tietenkin. Ja asiantuntijapiirithän hurmaantuivat Herreran valovoimaisesta esityksestä jo Kamerun-ottelussa, jossa edes miehen uitetun rotan näköiseksi liottanut rankkasade ei haitannut juhlintaa.

Kroatian ja Meksikon välisen matsin hienoin hetki koettiin eittämättä meksikaanien 2-0-maalin jälkeen: koko joukkue ryntäsi yhdessä juhlimaan, Herrera kaappasi jokaisen vastaantulijan karhunsyleilyynsä ja nosti lopulta veskari Guillermo Ochoan ilmaan. Tätä valtavaa ilonpitoa katsellessa omakin syke nousi kotisohvalla kahteensataan, suupielet kääntyivät nauruun ja sormet spämmäämään ylistyslaulua someen: tätä on futis! Eikä biletys ensimmäisen byyrinkään jälkeen jättänyt ketään kylmäksi. Meksikon joukkueessa ei ole kovin suuria tähtiä, mutta on ilmiselvää, että El Tri on joukkue, enemmän kuin osiensa summa. Ja aivan ilmeisesti suuri osa tästä voidaan laskea Herreran ansioksi – mies on sekä pelaajien että fanien keskuudessa erittäin pidetty.

Internetissä on esitetty, toki kohtalaisen vakuuttavat, perustelut sille, miksi Andrea Pirlo on maailman hienoin mies. Luulen kuitenkin Italian keskikentän kapellimestarin löytäneen nyt voittajansa. Ellette vielä usko, katsokaapa tätä: jumanklavita, sillähän on paremmat jengiselfietkin kun meidän pääministerillä!

piojoselfie