Rakkaudesta fanikulttuuriin
Suomessa jalkapallosta pidetään. Työporukan käymä keskustelu kääntyy lounaspöydässä helposti eilisillan otteluun ja illaksi kutsutaan ystäviä kotiin katsomaan MM-finaali isosta uudesta HD -televisiosta. Futiksella on paikkansa Suomessa, mutta futista ei rakasteta hulluuteen asti. Voit huomata sen itse, kun seuraavan kerran tsiigaat MM -matsia telkkarista ja kiinnität huomiosi hetken aikaa yleisössä oleviin faneihin ja futishulluihin. Ja sitten kuvittelet heidän tilalleen tavallisen veikkausliigaottelun yleisön.
Aivan järkyttävä ajatus. MM-kisat olisivat tylsimmät kisat ikinä.
Brasiliasta saamme huomata, että fanikulttuuriin kuuluu olennaisena osana futiskrääsä. Futishullu pukee päällensä joukkueen fanipaidan ja kaulahuivin. Päähän asetetaan hassu hattu ja jalkaan ne joukkuevärien mukaan valitut sukat, jotka toivat onnea viime ottelussa. Futishulluus ei tunne hyvän maun rajoja. Sen sijaan futishulluus on kaikkea sitä, mikä ei ole suositeltavaa tehdä ensitreffeilläsi.
Outoutensa vuoksi suomalaisten perusluonne taisteleekin kaikin voimin futishulluttelua vastaan. Tämä näkyy myös kauppojen hyllyillä. Näissä MM-kisoissa ainoa kauppa, jonka näin fanituotteita mainostavan, oli saksalainen kauppaketju Lidl. Kaupat eivät ole ottaneet mitään hyötyä irti tästä yli kuukauden kestävästä futiskiimasta. Minne katsoinkaan, missään ei ollut mitään ostettavaa. Ainoa Saksan fanipaita löytyi Sokokselta. Stockmannilta Saksan pelipaidat olivat jo loppuneet lasten kokoja lukuunottamatta.
Samoin on toimittu jo taannoin Suomessa järjestetyissä jääkiekon MM-kisoissa. Tällöin huomasin ainoastaan kaksi kertaa, että Suomessa on käynnissä MM-turnaus: kun törmäsin Kiasman edessä kisaturisteihin ja kun Pasilan asemalla näin MM-kisoihin liittyvän myyntikojun.
Suomalainen jalkapalloilu ansaitsee kuitenkin omat futishullunsa. Suomalainen futis tarvitsisi ennen kaikkea laadukkaampaa tunnelmaa. Fanituotteet ovat oiva tapa tunnelman kohottamiseen. Käyttämäni Saksan fanipaita herättää ventovieraankin bussipysäkillä kysymään, miten illan pelissä mahtaa käydä. Lopputuloksena on välitön yhteenkuuluvuuden tunne. Ilman futiskrääsää tämä tunne jäisi kokematta. Ja kuitenkin juuri yhteenkuuluvuuden tunteesta futiksessa viime kädessä on kysymys.
Saksalainen jalkapalloilu otti ensi askeleensa Saksan Braunschweigissa. Samoin teki kirjoittaja runsas sata vuotta myöhemmin. Kirjoittajan futiselämän suurin rakkaus onkin Eintracht Braunschweig. Kirjoittajan mukaan maajoukkueista suurin, kaunein ja mahtavin on Saksan maajoukkue. Suomessa eniten peukkuja hän pitää RoPSille ja eniten hulluttelee AC Oululle. Ainoa kotiväreiltään punainen joukkue, jota kirjoittaja kannattaa, on sarjapaikastaan suurten joukossa kamppaileva SDP -puolue.