Ongelma on ratkaisu
Itämeren rehevöitymistä tutkiessa pitää ottaa huomioon koko valuma-alue. Ei riitä, että keskitetään toimet rannikkoseudulle.
Haluan esitellä yhden omista ideoistani Itämeren suojeluun – avainsanoja ovat ravinnevalumat, kosteikot, ravinnekirto ja energiantuotanto.
Muutama vuosi sitten tein tutkielman Muurlan Ylisjärven kunnostustöistä. 90-luvulla järvi oli yksi Suomen pahiten rehevöityneitä järviä. Järvenhoitoyhdistys sai EU-rahaa, jonka kanssa toteutettiin mm patoamisella veden pinnan nosto, laskeutusalataiden kaivuu, suojakaistojen leventäminen sekä hoitokalastus.
Kiersin järven tutkien eri hoitomuotojen vaikutusta. Huomattavaa oli, että peltojen salaoja vesiä laski edelleen suoraan järveen. Tässä suojakaistan merkitys hieman kärsii. Silmämääräisesti vaikutti siltä, että laskeutusaltaita ei oltu hyödynnetty mitenkään. Laskeutusaltaaseen kerääntyy ajanmyötä paljon ravinteita, joita voisi hyödyntää nopeakasvuisen pajun viljelyyn. Näin voitaisiin hyötykäyttää ravinteet energiantuotantoon.
Isommista ojista ravinteiden kerääminen on mahdotonta. Ravinteet täytyy kerätä talteen huuhtoumista ennen niiden kulkua jokiin. Oikea kohta puuttua ravinteiden talteen ottoon on peltoalueiden reunoilla, minne salaojat laskevat veden.
Ongelma: pelloilta valuu liikaa ravinteita Itämereen.
Ratkaisu: kerätään ravinteet talteen paikallisesti, perustetaan monille eliölajeille tärkeitä kosteikkoja ja korjataan alueelta pajua energiapuuksi.