Olen viettänyt viime aikoina hiljaiseloa blogini suhteen. Siihen on ollut monta ihan arkistakin syytä, mutta kaiken hälinän alla olen miettinyt kirjoittamiseni tarkoitusta. Koska kirjoitukseni Yrittäjä-Einosta herätti poikkeuksellisen laajaa huomiota ja keskustelua myös vasemmiston sisällä, palaan siihen vielä kerran mieleeni tulleiden pohdintojen muodossa.
Satiiri on minulle kirjoittamisen lajeista se, joka kumpuaa sisimmästäni tuskattomasti pulputen. Harkitut kannanotot ja perustellut näkemykset ovat työtä, satiiri puhdasta iloa ja mahdollisuus lähteä lentoon. Vaikka kirjoitusteni alustana on vasemmistolehden blogialusta, en ole nähnyt sitä kontraindikaationa satiirille: Olen pilkannut blogeissani mm. perussuomalaisia, Juha Sipilää, kokoomusta, natseja, herrakerhoja, demareita ja joskus heittänyt kritiikkiä myös vasemmistoa kohtaan. Lähtökohtani on ollut se, että valtaa tai vääryyttä kohti voi aina puskea.
Laadin tekstini ensisijaisesti kirjoittajana, ja vasta toissijaisesti kannanottajana. Koska kirjoituksieni alustana on ollut vasemmistoblogi, ymmärrän että myös toisenlaisia tulkintoja voi tehdä, joko reaktionomaisesti, tai kuten jotkut ihan todistetusti fiksut miljonäärimiehet ovat tehneet, tahallaan. Koska it’s all about kohina. Kyseenalaistavat kannanotot eivät ole kuitenkaan jääneet pelkästään miljonäärimiesten lausumiksi; Yrittäjä-Einon kohdalla myös vasemmistossa esiintyi kohinaa, tosin lähinnä siitä näkökulmasta, että ”hei, ei me kaikki olla tällaisia!”. Olen miettinyt jo monta viikkoa, että pitäisikö olla ylpeä vai häpeissään siitä, että Li Andersson joutui irtisanoutumaan kirjoituksestani sosiaalisessa mediassa useaan kertaan.
Twitterissä näin myös vasemmistolaiseksi tunnistettavan kommentin, jonka mukaan yrittäjät vihollisekseen tunnistava vassari on lukenut teoriansa laiskasti, jos ollenkaan. ”Jos ollenkaan”, osuu napakympiin ja saa minut huudahtamaan, että minkä helvetin teorian?! Onko kokoomuslaisen, tai minkään muunkaan suunnan kannanottamiseen vaadittu koskaan/missään teorian hallintaa? Ja pitäisikö satiiria tehdä ideologioiden raja-aitoja mukaellen? Samalla kummastelen sitä, kuinka moni yksinyrittäjä identifioi itsensä tai kenet tahansa Ukko -laskuttajan samaan kategoriaan hyvin selkeästi kuvaamani periaatteelliseen riistoon myötämielisesti suhtautuvan mielikuvitushahmon kanssa.
Minun nähdäkseni vasemmistoa tärisyttää puolueen ulkopuolelta lähes vittuillakseen ja läpällä asetettu asiallisuuden ja oikeaoppisuuden vaade, joka otetaan vasemmiston sisällä hellyyttävän tosissaan. Kun vasemmisto tekee esityksen ja virnuileva Ben Zyskowicz mumisee taikaseinästä, alkaa armoton muistiinpanojen plaraaminen ja kolmen vartin puhe kaavasta esityksen takana. Hallituksessa numerot keksitään tarvittaessa omasta päästä. Siinä missä Juha Sipilä tekee ja sanoo mitä haluaa, Paavo Väyrynen perustaa kuukausittain uuden puolueen, Antti Rinne sekoaa sanoissaan kroonisesti ja Touko Aalto läpsii peppuja, vasemmistossa säpsähdetään rasahdusta, irtisanoudutaan kiireenvilkkaa ja narahdellaan teorioiden perään. Harva vasemmiston kannattaja kuitenkaan vaatii tällaista oikeasti. Vasemmisto tarvitsee relaamista ja ripauksen populismia, niin tulosta alkaa syntyä. Samalla täytyy pitää kirkkaana mielessä, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaikka Jari Sarasvuo sanoisi niin.
Suhtaudun kirjoittamiseeni vakavasti. Haluan, että se vie minua ja valitsemiani aiheita eteenpäin. En halua jäädä tuleen makaamaan tai käyttää sordiinoa. Yrittäjä-Eino työllisti parin päivän ajan myös Kansan Uutisten päätoimittajaa lukijapalautteiden ja käräjäuhkausten muodossa; siitä huolimatta sain toimitukselta tukea ja välillämme säilyi hyvähenkinen keskusteluyhteys. Kaikesta edellämainitusta johtuen olen kuitenkin päättänyt jättää tämän blogin ainakin hengähtämään hetkeksi. Ensinnäkään, en halua haitata vasemmiston työtä tärkeän vaalivuoden lähestyessä ja toiseksi, tärkeän vaalivuoden lähestyessä, koen tarvetta koventaa retoriikkaani ja iskeä asioihin, ja ehkä myös vasemmistoon, kiinni entistäkin provosoivammin. Koska kirjoitukseni Kansan Uutisten blogeissa tulkitaan tahattomasti tai tarkoituksella vasemmiston kannaksi, yhtälö on vaikea kaikille osapuolille. Lisäksi syksy tuo mukanaan uusia, ammatillisia haasteita, joten blogikirjoitusten laatiminen tulee joka tapauksessa hiljenemään aiempaa satunnaisemmaksi. Tällä erää siis kiitän Kansan Uutisia blogini hostaamisesta ja lukijoita juttujeni lukemisesta. Ehkä palaamme, ehkä emme.