Se on maailman suurin Timo tässä taas terve. Heräsin juuri koomasta, jossa olin lähes neljän vuoden ajan. Näin kuulkaa ihmeellisiä asioita sinä aikana.
Näin näkyjä joissa nuivelot korppikotkat nokkivat miehisiä muotojani ja veivät minulta lapseni. Rakkaimpani.
Nyt olen kuitenkin taas täällä. Lihaisampaa heteromiestä ette ole nähneet ikinä. Tällaista ei saisi sanoa, etteivät korrenpurijat hätkähdä, mutta minä paskannan miehekkäämpiä otuksia kuin mitä näistä fillarin päällä spandexeissaan koreilevista kommareista tulee ikinä. Itse asiassa kaivan navastani päivittäin merkityksellisempää sisältöä kuin mitä punavihreät saavat ikinä aikaiseksi broilerinnahkahautomoissaan. Sellainen mies minä olen.
Harkitsen jatkoa politiikassa, sillä ilman minua politiikka on vain sämpylä. Minä olen pihvi. Mehevästä pampalla laiduntaneesta alfahärästä paistettu jättimäinen kimpale. Jos minua ei olisi, politiikka näivettyisi yhteisten asioiden hoitamiseksi. Minä teen siitä näytelmän. Kun nousen seisomaan, syntyy mahtiooppera. Kun minä puhun, on joka päivä ensi-ilta. Sellainen jätkä tässä julistaa.
Harkitsen asettuvani ehdolle kaikkeen mahdolliseen, sillä vähempi olisi turhaa vaatimattomuutta. Minä en ole vaatimaton. Olen tässä edessänne. Pyhänä. Kuin uudesti syntyneenä. Ylösnousseena. Synnit on pesty minusta tulikivellä ja kaksihaaraisilla kielillä. Olen niin puhdas, että minulta voisi syöttää vauvalle hänen ensimmäisen kiinteän ateriansa. Lihaa. Loputtomasti lihaa. Lihaalihaalihaalihaalihaa. Minussa sitä on riittävästi.
Vanhat puolueet ja turhat kuikelot todistavat minua vastaan. He antavat väärän todistuksen. Sen palkka maksetaan tuonpuoleisessa, jossa minä kelluttelen sonnin kudosnesteellä täytetyssä paljussa. Juon kaljaa ja katson kuinka perkele paimentaa kannatuksen laskusta ja takinkäännöistä kuiskineet kommunistit katakombeihinsa.
Minä olen täällä ja otan sen mikä minulle kuuluu!
Minä!
Minä!
Minä!
Kuva: Sira Moksi